Aseman aukio ravintolan sijaintina on mielestäni ihanteellinen. Paikanpäälle pääsee julkisilla kulkuvälineillä ja parkkipaikkojakin on niitä tarvitseville. Hämmentävää oli ainoastaan ravintolan sivuilta löytyvä ristiriitainen informaatio show:n alkamisajasta. Itse tähtään ravintolaan tuloni show:n alkuun, joten kiistaton tieto asiasta onkin erittäin lämpimästi arvostettu. Paikkakunnan nimestä minulle tulee aina mieleen Keravan kollit, nuo 90-luvun Vintiöt sketsisarjan kaverit.

Illan aikana myös lavan ja baaritiskin väliin kasatut tuolit eivät toimineet riittävänä esteenä ihmisten oikaistessa wc:hen. Henkilökunnan olisi ollut mahdollista ohjeistaa asiakkaita tai/ja sulkea reitti selkeämmin esimerkiksi köydellä tai jollakin muulla tavalla. Verenvuodatus esityksen lisänumerona oli lähellä yleisön edustajan innostuessa siivoamaan rikkoutunutta lasiaan lattialta. Onneksi se näytelmä jäi toteutumatta.

Ravintolaan saapuessani siellä vallitsi riehakas paikallistavernamainen tunnelma ja karaokessakin kuultiin artistin Puistossa kappale. Laulu toimi hyvin yleisön soundcheckinä ennen varsinaista settiä.

Biisilista:

• Kaksi sisarta
• Levoton tyttö
• Milla
• Karhusaari
• Miten sydämet toimii?
• Rouva Ruusunen
• Mikan faijan BMW
• Kaunotar ja basisti
• 1972
• Karhun elämää
• Paranoid teaser
• Hey Joe
• Albin Stenman
• Puistossa
• Holy Diver
• Nummela
• Suvivirsi huuliharpulla
• Älä mene pois

Anssi aloitti Kahdella sisarella. Illan ääniraita mentiin yleisön toiveiden tai artistin aasinsiltojen viemänä. Anssia vaivannut kova yskä ei kuulunut lauluissa, mutta setin loppupuolella joitakin korkeaa äänialaa vaativia kappaleita ei kuultu. Tämä antoi tilaa harvemmin esitetyille rauhallisemmille lauluesityksille, kuten Hey Joe, Holy Diver ja Kaunotar ja basisti. Tätä kolmen kappaleen koplaa esitetään harvoin samassa setissä.

Rouva Ruusunen akustisessa muodossa kuuluu samoihin harvemmin kuultaviin biiseihin. Tänään yleisön edustajien toiveet olivat etusijalla, joten toive toteutettiin hettinmiten. Tämä kappale ei ole koskaan samanlainen vaan muuntautuu joka kerralla uudeksi. Tällä kertaa kuulimme versiossa koiramaisia elkeitä ”hau hau hau” ja riipivää rakkauden ujellusta. Levottomasta tytöstä asti yleisö kansoitti tanssilattian. Ilta päättyi hitaisiin, Älä mene pois kappale kirsikkana kuultiin viimeisenä.

Kymmenennen keikkaraportin rustaamisen ja 30:nnen Anssi Kela livesetin kuuntelun jälkeen olen harjaantunut kirjoittajana, vaikkakin vähemmän keikkataltiointien ottajana. Seuraavalla kerralla yritän ennen tallennusta kääntää kamerani vähän leveämmälle, You tuben videoiden suosimalle formaatille.

Tässä kuumaa sensuroimatonta livetaltioitia teille kahden biisin verran Revanssi-ravintolasta tuona toukokuun iltana. Valoissa ja kuvattavuudessa oli toivomisen varaa. Tunnelmassa ei säästelty, se oli ehyt ja hieno koko illan.

Tästä postauksesta tulee hillittömän pitkä, sen verran näiden kahden Kuopion Henry’s Pub:in keikkojen välillä janalla on aikaa. Tarkoitus on vertailla kahden eri vuosikerran Kuopion settien maku eroja ja yhteneväisyyksiä ja …

Saavuin Kuopioon iltahämärissä. Kaupungin valot valaisivat askeliani kohti Tähteä. Kysyin tietä kahdelta kauniilta paikalliselta neidolta, jotka saattoivat minut oikeaan osoitteeseen. Vuolaat kehuni bändin kovasta keikka kunnosta taisi innostaa neidot liittymään yleisön joukkoon. Uusi ravintola hemmotteli asiakkaitaan edullisilla keikkalipun hinnoilla, vaikka narikka maksoikin vielä erikseen. Vierailin Kuopiossa viimeksi tuona Kelan rundin toisena keikka-iltana Henry’s Pubissa 12.4.2013. Nämä kaksi ravintolaa sijaitsevat itseasiassa ihan nurkan takana toisistaan. Itselleni tuo keväinen ilta oli ensimmäinen live kokemus yhtyeestä, jollaista en totisesti osannut odottaa.

Biisilista:

• Miten sydämet toimii?
• Milla
• Aamu
• Kaksi sisarta
• Levyhylly pelastaa
• Puistossa
• Jennifer Aniston
• Kaatua kuin puu
• Karhun elämää
• Levoton tyttö
• Parasta aikaa
• Mikan faijan BMW
• 1972
• Maitohapoilla
• Nummela
• Älä mene pois

Tähden varjossa, lavalla liidellen A. Kela yhtyeineen

Kahden sisaren paluu settilistaan oli iloinen yllätys. Kuopiossa tuon kipaleen kertosäkeistö osattiin suvereenisti. Kaatua kuin puu- kitarabattlen alkajaisiksi Tuomas käynnisti tuulettimensa. Anssi ei halunnut jäädä häviölle, joten hopeinen propelli pyörähti myös Messiaan edessä käyntiin. Tuomaksen heittäytyminen oli vaikuttavaa. Anssin vastavedot saivat vuoroin Tuomaksen kuin Antin ihmettelemään soitantaa läheltä. Anssin kertoma ” aloittelijan” kivi vaihtoehto kuitenkin ratkaisi battlen tilanteen Wäinölän hyväksi.

 Pystykitarointia ja muita kitara koreografioita

Kitaroiden kaulat osoittivat useasti kohti kattoa. Soitannalla selvästi pyrittiin tähdenlentomaiseen grooveen. Kitaroita ojenneltiin myös yleisön suuntaan. Onhan nuo Anssin kitaroiden uudet kielet hienot, joten mikäs niitä on esitellessä. Setin alku kappaleiden aikana Tuomas kääntyi Villen rumpusetin kohdalle, kääntäen selkänsä yleisölle. Liike sai Tuomaksen kitarointiin terävää sointia. Toisen kuvan perusteella Tuomas yllätti, jopa itsensä taituroinnillaan. Soittimella soittamisessa voi olla samaa mitä ruuan valmistuksessa, aina on mahdollisuus oppia uutta, ja lopputulos voi yllättää.

Villen komppi

Villen komppi oli tänä iltana todella terävää meininkiä. Ajoittain havaitsin pientä veljellistä kiusoittelua, tai kompillista lisälyöntiä. Olen täysin noviisi mitä musiikin syvälliseen anatomian ymmärtämiseen tulee, mutta tätä näytelmää oli hauska seurata.

Setin sokerit

Artisti oli tänä iltana selvästi setinsä lumoissa. Bändi esiteltiin suvereenisti; Tuomas, Antti, Saara ja Ville. Anssi unohti vain mainita itsensä ja yleisön. Yleensä itsensä esiteltyään, hän teitittelee meitä kuulijoita ” ja te olette yleisö”, kuin olisimme osa kokonaisuutta. Onneksi jokainen saattoi tarkistaa asian pääsylipustaan, vaikka Anssi ei sitä keikalla maininnutkaan. Ennen Nummelaa solisti vannoi soittavansa vielä pari biisiä. Bassotaituri Antti Karisalmi huikkasi artistille, että tietäähän hän ”se Nummela-biisi on jäljellä, osaatko sen varmasti?”. Bändille ei oltu kerrottu, että setti ei  pääty siihen kappaleeseen. Anssi kertoi tämän tosiasian sen jälkeen, kun Saara jo irrotti soittimensa piuhan, ja solisti mietti ääneen osaisiko bändi sen ylimääräisen biisin. ” Saara ainakin osaa”, veisteltiin vielä vihjeeksi. Tässä vaiheessa Messias ei kuitenkaan paljastanut biisin nimeä. AnFssi halusi toteuttaa Facebookin kautta tulleen toiveen. Pian kuitenkin kappaleen nimi kerrottiin, jengi viritti soittimet, ja niin hienosti yhtye tulkitsi Älä mene pois-slovarin. Kiitos!

Porvoon ilmatila enteili sadetta, tai pohti antaako sataa vai ei. Muutamia pisaroita tipahteli, mutta onneksi veden tulo siirtyi myöhäiseen iltaan.

Biisilista:

• Miten sydämet toimii?
• Milla
• Aamu
• Kaksi sisarta
• Levyhylly pelastaa
• Puistossa
• Kaatua kuin puu
• Karhun elämää
• Levoton tyttö
• Parasta aikaa
• Mikan faijan BMW
• 1972
• Maitohapoilla
• Nummela

Keikka sai mielestäni oivallisia käänteitä kitarateknikon puuttumisen takia, capoa täytyi maestron itse hakea takahuoneesta, ja huuliharppu-teline oli hukassa. Itse pidin tuosta kokonaan kitaralla soitetusta Nummela-versiosta. Niin helmeä. Sitä joskus toistekin kehiin!

Saara ja maagiset sormet

Saara näytti erittäin kauniilta, upea kesä on entisestään kaunistanut kosketinosaajaa. Räpsimäni otokset eivät tehneet oikeutta kohteelle, jätin ne suosiolla pois.

Ihastelin koko illan Saaran upeaa soittoa. Niin vivahteikasta melodiaa. Onneksi pala maagista musiikkia tallentui tähän Levyhylly pelastaa live-tallenteeseen keikalta.  Suosittelen kuuntelemaan napit tai kuulokkeet korvilla. Pahoittelut, jos tallenne takkuilee muillekin kuin allekirjoittaneelle. Todennäköisesti tallentajani ”hikka” syntyi, kun luurini ei kestänyt kanssakuulijani poistumista vähän sivummalle kuuntelemaan.

Ilta oli oikein onnistunut kaikin puolin. Pieni seurueemme viihtyi nuorimmasta vanhimpaan jalan taputtajaan. Konsertissa ensi kertaa ollut nuorin seurueemme jäsen kysyi vasta BMW kohdalla, milloin tämä loppuu? Pidän tätä suurena saavutuksena ja kunniana bändille, usein niin levoton tyttö seurasi nyt paikallaan ja mielenkiinnolla musisointia. Arvostan!

Keikka alkoi lauantai iltana jo klo 18. Tämä mielestäni suosii pitkästä matkasta tulevia, sekä toisaalta antaa mahdollisuuden lähteä lauantai-illan baarikierrokselle sitä haluaville. Mikä sen mukavampaa olisi ollutkaan niin tehdä, tämän iloittelun jälkeen!

Itse avaruus tuntuu huomioivan tämän merkittävän viikonlopun. Ursa uutisoi vkonloppuna sinkoilevista tähdenlennoista. Perseidien meteoriparvi saapuu ilmakehäämme juhlistaen tätä rakkauden kesän päättymistä, ja Anssin kesän viimeistä ulkoilma vetoa.

Luonto on nyt kauneimmillaan. Järven pinta on kuin kuvajainen, heijastellen sinistä taivasta pilvenhattaroineen. Oivallinen hetki vetää itsensä oikoseksi, ja ihastella taivaankannen tapahtumia.

Tammerkosken sillalla- tapahtumassa oli yksi (onneksi ainoa) tapahtumaa himmentävä yksityiskohta, nimittäin ennakkomarkkinointi. Mainoksissa komeili kaikki muut artistit ja/tai edes heidän nimensä, Anssille oli jätetty ilmeisesti kohta Muut … Eli siis joku noista pisteistä olisi pitänyt tulkita Anssi Kelaksi. Toivon Tampereen keikan ylistyslaineiden iskeytyvän näihin keikkajärjestäjä sekä mainosten laatija -epäilijöihin, jotka nyt tunnette piston sydämessänne. Teidän on aika herätä unesta!

Tätä settiä odotin mietteliäin fiiliksin. Anssin itse kertoi keikkaraportti kommenteissaan, miten tunnin kesäfestari setit ovat samanlaiset. Kappaleet on valittu huolella. Tuskin mikään keikka on entisen toistoa, kun Kelan kokoonpanosta on kyse. Kuitenkin mietin, että onko tässä järkee kuunnella samaa setti aina uudestaan.  Harvoin tykkään olla väärässä, ja vielä harvemmin sen haluan myöntää, mutta todella olin NIIN väärässä. Jokainen keikka on oma ainutlaatuinen hetkensä.

Anssi ilmeisesti aisti fiilikseni messiaan lailla ja keikkaan oli valmistauduttu antaumuksella. Artistin mainitsemasta ennen ”laiskan pulskeasta” kokoonpanosta on tullut timmi ja hyvin viritetty orkesteri. Keikkamatkoilla pakettiautossa kopottuneiden kannikoiden lisäksi porukka on hitsautunut yhteen ja soitto kulkee lähes taianomaisesti.

Tummanpuhuvat pilvet väistyessä teltan sisällä vallitsi koko illan mitä parhain tunnelma. Tässä keikkaraportissa ei tämän enempää negatiivista tulla kuulemaan. Ei vaan pysty. Sen verran legendaarisesta keikasta on kyse. Tunnelma oli harvinaisen kollektiivinen yleisön kesken. Sen kertoo jo useampi kommentti Facebookissa ja ylistävät keikkaraportoinnit tapahtumasta Yhteisön sivulla.

Biisilista:

• Maitohapoilla
• Milla
• Miten sydämet toimii?
• Aamu
• Kaksi sisarta
• Ilman sua
• Puistossa
• Levoton tyttö
• Kaatua kuin puu
• Karhun elämää
• Parasta aikaa

• Superkuu
• 1972
• Nummela

• Mikan faijan BMW
• Palava silta

Basisti Antti Karisalmen groove-meininki

Basisteista on varmasti eniten keksitty vitsejä mitä muusikkoihin tulee. Siksi kai Antillakin on eniten lempinimiä. Mitä Antti on mieltä nimestään Kärkkäri, löytyy Harhaa sivustolta. Antin Tampereen lavapreesens oli taattua laatua. Pään nyökytys ja jalan rytmikäs tamppaus on Antin groove-meiningin salaisuus. Perinteisen Sandwichin sijaan kitarointia suoritettiin nyt vastakkain.

Poika kotiin!

Kaatua kuin puu biisin aikana pidetty  kitarabattle on aina huikea keikan kohokohta. Kiitos teamupfinlandin videoinnin, saamme nauttia tästä tilutuksesta ja iloittelusta. Huomaa myös Anssin Savate Kid videosta tuttu taisteluun valmistautumis hyppely.

Paras Tampere ikinä!

Paras keikka ikinä, mielessäni kaikui. Artistilta tosin osuva analyysi illasta. Oma kokemus Tampereen keikoista rajoittuu vain Klubin keikkaan, mutta kanssani keikasta nauttivalta konkarilta kuultuna ja aikaisempia raportteja selanneena johtopäätös on selvä. Pirkanmaan pääkaupunki on harvinaisen haastellinen keikkamaaperä Anssille. On ollut aina. Mikä on siis saanut tämän Hämeen sydämen lämpenemään? Mikä on saanut suosion kosken virtauksen voimistumaan?

Peukkulyseota, turboruuvia sekä muita hauskoja you tube videoita Anssi on iloksemme ladannut jo kauan. Blogi on ollut pystyssä niin nousujohteessa kuin yleisön laskusuhdanteen aikana. Ympäristö ja muissa hyväntekeväisyys jutuissa Anssi on ollut mukana pitkään. Unisefin Ghanan reissustakin on jo muutama vuosi. Tutkailtuani kokonaisuutta tarkemmin tulen aina samaan johtopäätökseen. Nimittäin Pekka Haaviston kampanjoinnilla on selvästi yhteys Anssin nousuun. Selailin blogia ja Facebookia, ja kuuntelijoiden paluu keikoille on alkanut viime kevään kampanjoinnin jälkeen. Pakkahuoneellakin oli yksi Haaviston tukikonserteista, joten väkeä on enemmän kuin hemmoteltu Anssi meiningillä näillä leveysasteilla.

Pari sanaa keikasta kulusta

Keikalla yleensä ehtii tutkailemaan bändin jäsenten soittoa, taustatiimin työskentelyä, kanssa keikkailijoita, ja varoa heiluvia tuoppeja. Häiriötekijät eivät laimenna sinänsä tunnelmaa, mutta keskittyminen herpaantuu juoman väistelyssä. Tällä keikalla en pystynyt kuin tuijottamaan herkeämättä Anssia ja epäuskoisena  muutaman kerran vilkaisemaan takana vellovaa yleisöä. Onko muut yhtä uskomattomissa fiiliksissä kuin allekirjoittanut.

Yhteys yleisön ja artistin välillä oli saumaton, porukka kuunteli, lauloi ja jopa hiljeni! Illan lopetuksena Palava silta todella kruunasi setin. Anssi ilman kitaraa toistamiseen lavalla, sitä on harvalla keikalla nähty. Mykistävää. Keikalla ei särön säröä, aika meni siivillä ja toivoi, ettei tarvitsisi lähteä kotiin. Saisko tän tunnelman pulloon, sitä vois niinä arjen harmaina päivinä vapauttaa ja kietoutua sen syleilyyn.

Sulimmat kiitokset siis kaikille illasta taianomaisen tehneille!