Anssi Kela

Oletteko panneet merkille, että eduskuntavaalit ovat tulossa? Takavuosien vaaleissa myönnän välillä vedelleeni sikeitäkin, en ole aina jaksanut könytä uurnille. Joskus on tuntunut siltä, että äänestäminen on samantekevää – mikään ei kuitenkaan varsinaisesti muutu.

Nyt valtakunnassa kuitenkin puhaltelevat sellaiset tunnelmat, että äänestämisellä on oikeasti väliä. Suomi-neito on kääntämässä kylkeä ja meidän täytyisi valita kummalle puolelle maa kallistuu makaamaan. Äärimmilleen kärjistettynä vaihtoehdot ovat

A) Vastuullisen ja reilun yhteiskunnan kehittäminen.
B) Taantuminen takapajuiseksi ja sulkeutuneeksi traktoripajaksi.

Olen seurannut poliittista keskustelua ja rehkinyt löytääkseni kaikesta älämölöstä oman ehdokkaani. Kävin ruksimassa ruutuja kuudessa eri vaalikoneessa vastauksiani huolellisesti puntaroiden ja samalla tutustuin minulle tarjottujen kandidaattien ajatuksiin heidän nettisivuillaan.

Löysin ehdokkaani: hän on Jukka Relander. 43-vuotias kolumnisti, radiohenkilö, Suomen Kirjastoseuran ja Vihreän miesliikkeen puheenjohtaja, Vihreä varakansanedustaja.

Häntä äänestän.

Jos totta puhutaan, niin Relander oli minun kirjoissani vahvoilla jo ennen suurta vaalikonekierrostani. Olen seurannut hänen kirjoituksiaan jo useamman vuoden ajan. Ne ovat yleensä olleet hyvin osuvia, sellaisia, joita lukiessaan nyökyttelee päätään (pariin hänen kirjoitukseensa olen aikaisemmin viitannutkin tässä blogissa). Niinpä olin piirtänyt mielessäni hänestä jonkinlaisen kuvan jo kauan ennen näitä vaaleja.

Tuon kuvan perusteella Jukka Relander edustaa järkeä, mutta mikä vielä tärkeämpää, viisautta ja sydämen sivistystä. Hän vaikuttaa ymmärtävän elämää ja asioita laajalta rintamalta, katsovan maailmaa tarkoin silmin. Haluaisin mieluiten fiksuja ihmisiä säätämään lakeja – Jukka Relander on epäilemättä sellainen.

Mainittakoon myös, etten tunne Relanderia henkilökohtaisesti. Näkemykseni olen muodostanut vain hänen kirjoituksiaan lukemalla.

Jukka Relanderia voi äänestää Helsingin vaalipiirissä numerolla 15

www.jukkarelander.fi

♠    ♠    ♠

Oma ääneni menee näissä vaaleissa siis numerolle 15. Jos sinä et kuitenkaan ole vakuuttunut Relanderin hyvyydestä, niin ehdotan seuraavassa lisää päteviksi katsomiani vaihtoehtoja, yli puoluerajojen. Osan allaolevista nimistä löysin vaalikoneiden kanssa leikkiessäni. Valitsin listalleni pelkästään nykyisen eduskunnan ulkopuolelta ponnistavia ehdokkaita. Kaikki ovat Helsingin vaalipiiristä, muun Suomen kartoittamiseen ei ikävä kyllä riitä energiaa.

Valitettavasti demokratiassa yksilölle tarjotaan käytettäväksi vain yksi ääni. Voisin nimittäin äänestää useampaakin seuraavista nimistä:

Vasemmisto

Heikki Patomäki
Silvia Modig

Nämä löytyivät vaalikoneiden kautta ja tekivät vaikutuksen nettisivuillaan. Arvostan erityisesti kummankin saiteilta löytyviä vahvoja ilmastokannanottoja. Ilmastonmuutos on ylivoimaisesti suurin mahdollinen yksittäinen uhkakuva ja minua surettaakin, että poliittinen keskustelu pyörii aivan muiden asioiden ympärillä. Suurinta typeryyttä olisi äänestää päättäjiksi hahmoja, jotka kieltävät koko ongelman olemassaolon.

Vasemmiston ehdokkaiden keskuudessa ilmastokysymys nostetaan ansiokkaasti esiin. Siksi haluaisinkin nähdä myös Silvia Modigin ja Heikki Patomäen eduskunnassa. Modigille plussaa myös kampanjoinnista turkistarhausta vastaan.

SDP

Thomas Wallgren
Pilvi Torsti

Thomas Wallgreniin pätevät oikeastaan aivan samat sanat kuin Jukka Relanderiin yllä. Filosofismies, jota äänestäisin jos minulle annettaisiin toinenkin ääni. Erinomainen ehdokas.

Pilvi Torsti oli puolestaan vaalikoneiden löytö, entuudestaan minulle täysin tuntematon nimi. Nettisivujensa perusteella hän kuitenkin vaikuttaa kelpo kandidaatilta, minulle tärkeää ilmastoasiaakin löytyy.

Vihreät

Zahra Abdulla
Husein Muhammed
Leo Stranius

Mielestäni suureen pylvästaloon olisi syytä saada myös maahanmuuttajien näkemystä. Zahra Abdulla on kokenut kaupunginvaltuutettu ja oli lähellä päästä läpi jo edellisissä eduskuntavaaleissa. Husein Muhammedin kirjoituksia olen puolestaan lueskellut jo jonkin aikaa, ne ovat yleensä silkkaa asiaa.

Abdullan ja Muhammedin läpimeno olisi tärkeää siksi, että julkiseen keskusteluun tarvittaisiin maahanmuuttajille kasvoja epämääräisten uhkakuvien sijaan. Uskon molempien ehdokkaiden pystyvän vaikuttamaan ihmisten mieliin yllättävän sitkeästi juurtuneisiin käsityksiin pakolaisista ja maahanmuuttajista. Ihailen molempien tarvetta lähteä paiskimaan hommia uuden kotimaansa hyväksi. Abdullan ja Muhammedin saaminen mukaan päätöksentekoon on varmasti osaltaan edesauttamassa maahanmuuttajien sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Leo Stranius on puolestaan selkeä ympäristö- ja ilmastoaktivisti, jonka elämäntavat, arvot ja ajatukset muistuttavat paljon omiani. Saisiko niitä ääniä vielä lisää? Haluaisin äänestää myös Straniusta!

Keskusta

Eeva Kärkkäinen

Minulla oli suuria vaikeuksia löytää Keskustan riveistä tälle listalle sopivaa ehdokasta. Vaalikoneen avulla löytyi kuitenkin Eeva Kärkkäinen, jonka lopulta kelpuutin. Hän on hyvin nuori, mutta toiminut jo eduskunnassa ministeri Vehviläisen avustajana. Kärkkäisen ympäristöteesit vaikuttavat sellaisilta, jotka voin itsekin allekirjoittaa – ja nimenomaan Keskustaan jos johonkin pitäisi ympäristöasioihin liittyen saada hiukan 2000-lukulaisempaa näkemystä.

RKP

Jörn Donner

RKP:hen on hiukan vaikea suhtautua, koska puolueen toiminta perustuu sellaisen asian puolustamiseen, johon itselläni ei ole suhdetta. Poimin kuitenkin yhden nimen.

Jos Keskustan Eeva Kärkkäinen on nuori, niin Jörn Donner ei sitä ole. Itse asiassa hän on aika helvetin vanha. Järki kuitenkin viiltää edelleen terävästi, joten jos Donner tarjoaa meille älyään, tietoaan ja kokemustaan, niin olisi typerää jättää ne käyttämättä.

Kokoomus

Petri Sarvamaa
Nina Suomalainen

Nyt aletaankin astua maaperälle, jossa joudun liittämään suosituksiini jonkinasteisen varauksen. Poimin Kokoomuksen joukoista Petri Sarvamaan ja Nina Suomalaisen, joiden kanssa en ole kaikista asioista samaa mieltä. Yhteistä pohjaa on kuitenkin sen verran, että kelpuutan heidät listalleni.

Petri Sarvamaa toimi juontajana parin vuoden takaisessa Kuuleeko kukaan? -konsertissa, joka tehtiin nuorten mielenterveystyön hyväksi. Kauhajoen kouluampuminen oli tapahtunut muistaakseni konserttia edeltävänä päivänä. Olin yksi tilaisuuden esiintyjistä ja seurasin sivusta kuinka vereslihalla Sarvamaa teki tuona iltana työtään. Aihe oli hänelle selvästi hyvin tärkeä, hän huokui palavasilmäistä halua muuttaa asioita.

Samanlaista paloa soisin näkeväni eduskunnassakin. Nostan hattua myös Sarvamaan kannanotoille oikean ruoan sekä eläinten oikeuksien puolesta.

Nina Suomalaisen puolestaan valitsin hänen taustansa vuoksi: hän on toiminut kehityspolitiikan, ihmisoikeuksien ja globaalikysymysten parissa YK:ssa, EU:ssa sekä Kirkon Ulkomaanavussa. Uskoisin tuollaisten tehtävien muodostavan ihan järkevän alustan kansanedustajuudelle.

Kristillisdemokraatit

Jos vain suinkin mahdollista, niin ei sitten äänestetä ollenkaan näitä.

Perussuomalaiset

Eikä näitä.

♠    ♠    ♠

Siinä suosituksiani helsinkiläisille. Muualla Suomessa kannattaa pelailla vaalikoneilla ja tutustua erilaisiin hahmoihin. Tärkeintä on joka tapauksessa se, että tällä kertaa kaikki rynnivät äänestyskoppeihin!

Viime aikoina on tullut tuumailtua omia kulutustottumuksia. Tällaiset ajatukset alkoivat riivata viime kesänä iPhone 4:n tultua markkinoille. Tuli kova tarve saada sellainen, olihan siinä kosolti ominaisuuksia, joita ei löytynyt äkkiä kovin vanhanaikaiselta vaikuttaneesta iPhone 3G:stäni. Ongelmana oli vain se, että “vanha” iLuurini oli tuolloin vasta reilun puolen vuoden ikäinen ja toimi mainiosti. Tuntui pöljältä lähteä ostamaan jo uutta.

Niinpä päätin olla tyytyväinen siihen mitä minulla jo oli. Onhan aivan holtitonta törsäämistä ostaa vuoden välein uusia masiinoita täysin toimivien tilalle. Tein päätöksen käyttää nykyistä puhelintani ensin ainakin kolme vuotta ja alkaa vasta sitten miettiä tarvitsenko uutta.

Hassuinta on, että huomasin kokevani tuon kolmivuotispäätöksen tekemisen jonkinlaiseksi uhraukseksi. Kolme vuotta – siinä ajassahan vielä tällä hetkellä kelpo laite muuttuu yhtä antiikkiseksi työkaluksi kuin kivestä teroitettu kirves! Jos se edes toimii niin kauaa. Tietokoneista puhuttaessahan kolme vuotta alkaa olla jo kunnioitettava ikä. Minä käytän läppäriäni todella paljon, se on lähes jatkuvasti kansi avoinna nenäni edessä. Edellinen koneeni hajosi juuri tuon kolmen vuoden rajapyykin ylitettyään, tämä nykyinen on kestänyt rääkkiä 2,5 vuotta.

Missä vaiheessa meininki on mennyt tällaiseksi? Milloin laitteiden vaihtamisesta vuoden tai parin välein tuli normaali käytäntö?

TV1 näytti pari viikkoa sitten Hehkulamppuhuijaus -dokumentin, joka antoi vastauksia näihin kysymyksiin.

Alunperin teollisuus pyrki valmistamaan kestäviä tuotteita, esimerkiksi Kalifornian Livermoressa 110 vuotta sitten sytytetty hehkulamppu palaa edelleen. 20-luvun kieppeillä lampputeollisuuden keskuudessa kuitenkin huomattiin, että kestävien hehkulamppujen valmistaminen oli huonoa bisnestä – tuotteista alettiin tehdä tarkoituksella heikompia. Tämä levisi pian muunkin teollisuuden piiriin. Talouskasvu vaati jatkuvaa kuluttamista, enää ei käynyt, että ihmiset ostivat leivänpaahtimen 30 vuoden välein. Tuotteiden elinkaari oli saatava lyhyemmäksi, tällä tavoin pidettiin talouden rattaat pyörimässä.

Tähän päivään tultaessa tällainen toiminta onkin mennyt jo naurettavuuksiin. Dokumentissa esiteltiin printteri, jonka piireihin oli upotettu laskuri. Kun tietty printtimäärä tuli täyteen, lopetti laskuri tulostimen toiminnan. Huollon mukaan mitään ei ollut tehtävissä, printteri oli roskiskamaa. Kun kuitenkin netistä ladattiin laskurin ohittava ohjelma, alkoi tulostin toimia jälleen täysin normaalisti. Siinä ei ollut mitään vikaa.

Kuumottavaa perseilyä! Täysin käyttökelpoista tavaraa heitetään pois, eivätkä pahimmat jätteet tietenkään jää pyörimään meidän jalkoihimme – ne laivataan kehitysmaihin aiheuttamaan ympäristökatastrofeja. 1900-luvun alkupuolella planeetan resurssit vaikuttivat vielä rajattomilta, kertakäyttöesineiden valmistaminen ja poisheittäminen tuntui harmittomalta puuhastelulta. Nykyisin tiedämme paremmin ja alamme olla romujemme kanssa liemessä. Tyynessä valtameressä lilluu pinta-alaltaan kaksi kertaa Yhdysvaltojen kokoinen muovi- ja roskalautta. Krääsää on jo aivan liikaa, mutta me haalimme sitä aina vain enemmän.

Kyllähän tällaisen miettiminen jurppii. Meitä neuvotaan vain kuluttamaan, kuluttamaan, kuluttamaan ja kaiken pitäisi jatkuvasti vain kasvaa, kasvaa, kasvaa. Jatkuva kasvu on uusi uskontomme, mutta aika harva tuntuu pohtivan millaisia seurauksia sillä lopulta on. Miten kauan kaikki voi kasvaa? Mitä tapahtuu sitten, kun ei voi enää kasvaa? Eikö kulutusjuhlia seuraa väistämättä kulutusdarra? Milloin kasvun vaatimat luonnonvarat loppuvat? Kumpi on fiksumpaa: ajaa kaasu pohjassa kiviseinään, vai alkaa jarruttaa seinän ilmestyessä näkyviin?

Pieni esimerkki jatkuvasta kasvusta: viimeisten kymmenen vuoden aikana suomalaisten sähkönkulutus on kasvanut keskimäärin 2,6 prosenttia vuodessa (lähde). Ok, lukema on muutaman vuoden takaa ja kulutus on sittemmin onneksi kääntynyt laskuun. Mutta oletetaan esimerkin vuoksi, että tuo 2,6 prosenttia olisi ollut hamaan tulevaisuuteen jatkunut tasainen kasvu. 2,6 prosenttia ei kuulosta kovin suurelta, eihän? Käytännössä tuollainen vauhti kuitenkin tarkoittaa sitä, että 27 vuodessa sähkönkulutuksemme olisi kaksinkertaistunut. Ja toiset 27 vuotta eteenpäin (siis yhteensä n. 50 vuotta), niin puhuttaisiin jo nelinkertaisesta virrantarpeesta nykytilanteeseen nähden.

Siitä sitten vain pystyttämään lisää voimaloita ja myllyjä. Tällaisia asioita jatkuva kasvu tarkoittaa.

Kuluttajan osana on hikoilla puun ja kuoren välissä. Minä haluaisin kovasti ostaa eettisesti ja ympäristöystävällisesti valmistettua tavaraa. Haluan kuitenkin sijoittaa myös laadukkaisiin ja kestäviin tuotteisiin, joita on mukava käyttää. Esimerkiksi elektroniikkaostoksia tehtäessä en ole kovinkaan vakuuttunut siitä, että kaikki mainitsemani kriteerit täyttäviä laitteita ylipäätään olisi markkinoilla.

Tunnustaudun fanaattisensorttiseksi Apple-uskovaiseksi, omistan useita heidän valmistamiaan laitteita. Seuraavana ostoslistallani olisi iPad 2. Pidättäydyin ostamasta ensimmäistä versiota, vaikka mieliteko olikin kova. Jospa nyt ostaisin sen kakkosen ja hyppäisin sitten katumusharjoituksena vaikka kolmosen ja nelosen yli…

Kuluttajana sieluani kuitenkin kovertaa tietoisuus siitä, ettei Applekaan pussita nyssäköihinsä kovinkaan puhtaita jauhoja. Eiköhän verrattomien omenatuotteiden valmistus kuormita ympäristöä ihan siinä missä muidenkin merkkien tuotanto. Apple on myös kunnostautunut tekemällä laitteita, jotka joutuu akun loputtua heittämään pois. Lisäksi olen pannut merkille soraääniä koskien Applen käyttämien tuotantolaitosten työntekijöiden oloa ja kohtelua.

Yhtiön tuotteiden ystävänä olen näistä asioista raivoissani. Kuluttajana minulla ei kuitenkaan ole parempiakaan vaihtoehtoja. Tehdessäni päätöksen ostaa uuden laitteen voin joko

A) ostaa mieleiseni vempeleen.
B) olla sittenkin ostamatta ja yrittää tulla toimeen jatkuvasti huonommin toimivilla vanhoilla vehkeillä.

Haluaisinkin, että optiona olisi myös

C) ostaa kestävä tuote, joka on eettisesti ja ekologisesti valmistettu.

Päivittäistavaroiden kohdalla onkin mahdollista tehdä valintoja eettisempien vaihtoehtojen puolesta, esimerkiksi ruokakaupasta pyrin aina ostamaan luomu- ja lähiruokaa sekä Reilun kaupan tuotteita. Isommissa hankinnoissa kortit ovat sen sijaan koko lailla totaalisesti laitevalmistajien kourissa. Kuluttajina ainoa aseemme on jättää ostokset kokonaan tekemättä, todelliset vaihtoehdot puuttuvat. Kuka ryhtyisi valmistamaan Reilun kaupan tietokoneita, televisioita, puhelimia tai autoja?

Niitä odotellessa täytyy vain pitää jäitä hatussa ja yrittää olla törsäämättä joka käänteessä. Lupaan pyrkiä ostamaan asioita vain tarpeeseen. Kestäköön tämä uskollinen tietokoneenikin vielä hyvän aikaa tätä naputtelua!

(Sille iPad 2:lle minulla on kyllä tiedossa ihan oikeaa, työhön liittyvää käyttöä…)

Kansi: Olli Pärnänen

Hienoimmatkin projektit päättyvät aikanaan. Nyt on aika hyvästellä ensimmäinen Biisirinki – ja onneksi duurisointuun: liki kolmen kuukauden työskentelyn jälkeen meillä on käsissämme valmis kappale, jonka julkaisusta olen ylpeä.

Jutta Urpilaisen hengessä haluaisinkin aivan aluksi kiittää jokaista Biisirinkiin osallistunutta. Käynnistäessäni hanketta en ollut lainkaan vakuuttunut siitä, että kukaan ylipäätään lähtisi mukaan tällaiseen juttuun. Itse asiassa arvelin joutuvani turvautumaan muusikkokavereihini, maanittelemaan heitä jollain verukkeella mukaan.

Olikin erittäin miellyttävä yllätys, kun ilmoittautumisia saapui pian viljalti. Minun ei tarvinnut lopulta houkutella tähän ketään – rinki muodostui itsestään. Oli myös mahtavaa, että siitä tuli sekoitus sekä tuoreesta että jo hiukan punnitummasta verestä. On ollut mukavaa nähdä kuinka kokeneet ammattilaiset ovat olleet tästä aivan yhtä innoissaan kuin enemmän harrastajapohjaiset musikantitkin.

Kuljetun matkan muistaa, kun kuuntelee uudestaan miten vaatimattomista lähtökohdista jouduttiin ponnistamaan. Kaikkihan alkoi tästä puhelimeen tallettamastani melodiasta:

Tuollaisen lallattelun päälle alettiin rakentaa. Jokainen osallistuja kantoi Biisiringin alttarille oman panoksensa: näki vaivaa ja käytti aikaa yhteisen teoksen eteen. Kappale pystytettiin kunnollisella vanhan liiton talkoomeiningillä. Tästä olen äärettömän otettu ja kiitollinen.

Kokeilu oli ehdottomasti onnistunut. Lähtökohtanahan oli pohdiskeluni siitä millaista musiikkia syntyisi jos soittajat eivät olisi keskenään lainkaan vuorovaikutuksessa, eikä kukaan ei ohjailisi yksittäistä muusikkoa? Mitä tapahtuisi jos kappaleen antaisi muodostua täysin vapaasti, ilman ennaltamääriteltyjä rajoja?

Nyt meillä on vastaus näihin kysymyksiin; biisi nimeltä Viisautta ja rauhaa.

Ainakin tyylillisesti kappaleesta tuli kiinnostava. Koska kukin sai tehdä mitä halusi ilman erityisempää päsmäröintiä, niin lopputulokseen saostui aika monenlaisia vaikutteita. Kun operoidaan tällä tavoin ilman punaista lankaa, niin vaarana on tietysti se, että kokonaisuudesta tulee täysin hahmoton, epämääräinen musiikin irvikuva. Mutta nyt kävikin metkasti niin, että erilaiset vivahteet löivät keskenään kättä ja muodostivat hyvää musaa. Biisistä ei tullut varsinaisesti rokkia, poppia tai iskelmää. Ainakin minun on vaikeaa määrittää tämän kuuluvan mihinkään genreen, saati sitten nimetä biisille ja soundille mitään selkeää esikuvaa.

Mutta ehkäpä tässä vaiheessa sinun olisi jo syytä kuunnella Viisautta ja rauhaa -kappale itse ja tehdä siitä omat päätelmäsi? Biisi on nimittäin enää parin klikkauksen päässä.

Teos on ostettavissa tämän sivuston Musiikkipuodista, Equal Dreams -palvelusta tai Facebook-sivullani olevasta kaupasta. Tämän sivun oikeassa ylänurkassa on soitin, jonka play-nappulaa painamalla voit ottaa biisistä 45 sekunnin tyypit.

Ja homman nimihän on se, että kappaleen myynnistä saatu tuotto ohjataan kokonaisuudessaan YAD:n (Youth Against Drugs) työn hyväksi. Se tullaan kohdentamaan erityisesti yhdistyksen festivaaleilla tekemään työhön. Biisin latauksen hinta on yksi euro, josta jää kulujen jälkeen lahjoitettavaa n. 73 senttiä.

YAD:n Janne Paananen toteaa Biisirinki-kampanjasta seuraavaa:

Tuki ja olkapää. Sisaruus ja toisesta huolehtiminen. Anssi Kelan uudessa biisissä on hieno ajatus, joka sopii hyvin YAD:n linjaan. Tuetaan niitä, jotka tukea tarvitsevat. Vaikka se ei suinkaan ole aina helppoa. Meistä on valtavan hienoa, että Kela haluaa tukea meidän järjestön toimintaa tämän kappaleen kautta.

Jos haluat kompata YAD:n toimintaa tuota yhtä euroa suuremmalla panoksella, niin sekin toki onnistuu: voit nimittäin myös ostaa tuotepaketin, joka sisältää Viisautta ja rauhaa -kappaleen latauksen lisäksi YAD:n t-paidan. Tällaisen paketin saat Facebook- sekä Equal Dreams -kaupastani.

Joten suosittelenkin välittömiin lataushommiin ryhtymistä – osoita tukesi sekä YAD:lle että Biisiringille. Voit auttaa keräystämme myös linkittämällä esim. tätä kirjoitusta Facebookissa ja Twitterissä.

Kiitän kaikkia kiinnostuksestanne tätä hanketta kohtaan! Tarkkaavaisimmat saattoivatkin panna merkille, että käytin heti tämän postauksen toisessa lauseessa termiä ensimmäinen Biisirinki. Palaamme siis vielä tulevaisuudessa asiaan…

♠    ♠    ♠

Anssi Kela & Biisirinki

Anssi Kela
Laulu, kitarat, huuliharppu, kosketinsoittimet, perkussiot

Yona
Laulu

Tatu Hirvonen
Banjo

Janne Joutsenniemi
Slide-kitara, kosketinsoittimet

Juha Kaunisto
Basso

Jukka Kinnunen
Kitara

Robert Palomäki
Rummut

Tatu Rytkönen
Jousien ohjelmointi, perkussiot

Juha Torvinen
Akustinen kitara

Julius Mauranen
Miksaus

Svante Forsbäck
Masterointi

Vuodenvaihteessa alkanut taival päättyy huomenna: Viisautta ja rauhaa -kappale on nyt valmis julkaistavaksi. Se on huomenna (pe 18.3.) ostettavissa tämän sivuston Musiikkipuodista, Equal Dreams -palvelusta tai Facebook-sivullani olevasta kaupasta. Kaikki myynnistä tuleva tuotto ohjataan Youth Against Drugs ry:n tekemän työn hyväksi.

Edellisessä päivityksessä biisi jäi Julius Maurasen miksattavaksi. Annetaan puheenvuoro Jupulle:

Hei kaikki,

Olen Julius Mauranen, eli Juppu, 31, Helsingistä (www.myspace.com/juppu). Olen hieman erilainen muusikko tässä projektissa, sillä en ole varsinainen soittaja vaan miksaaja, eli muokkaan koko soivaa kokonaisuutta. “Soitan” siis studioa. Miksaajan tehtävä on yhdistellä kaikkien soittamat raidat ja luoda niistä yhtenäinen kappale joka tukee laulun alkuperäistä ideaa ja visiota mahdollisimman hyvin. Lisäksi miksaaja tuo myös oman näkemyksensä ja soundillisen puumerkkinsä kappaleeseen, joskus hyvinkin leimallisesti, joskus hienovaraisemmin esteettisten valintojensa kautta. Tämä miksaus asettui aika lailla välimaastoon, ehkä lähemmäs hienovaraista.

Miksasin kappaleen omassa studiossani, Studio Kekkosessa, käyttäen ohjelmistona Garagebandin sijaan ProToolsia, johon ensin siirsin kaikki Garageband-raidat. Työtapaani kuuluu käyttää paljon ulkoisia analogisia laitteita (kattaukseen kuuluu mm. peltikaikua, jousikaikua, läjäpäin kompressoreita, EQ:ita, kelanauhuri ja erilaisia epätavallisempia härpättimiä) sillä olen kovin tykästynyt niiden tuomaan sävyyn. Olen pikkuhiljaa rakentanut studiostani kokonaisuutta jossa voin miksata saaden maksimaalisen ilon irti sekä analogisesta että digitaalisesta maailmasta. En ala jaarittelemaan siitä mitä käytin mihinkin soittimeen, mutta kiinnostuneet voivat toki kysyä!

Tällä metodilla äänitetyn kappaleen miksaaminen on haastava projekti, sillä alkuperäinen visio kappaleesta oli aika lailla vapaat raamit, johon kukin soittaja tuo oman näkemyksensä ja näin kappale elää koko ajan omaa elämäänsä. Vaikka kappale onnistui yli kaikkien odotusten, oli siellä ristiriitaisiakin visioita, jotkut aiemmin äänitetyt raidat olivat soitettu hyvin toisenlaisten maisemien päälle kuin myöhemmin tehdyt, mikä johti siihen että kaikki raidat eivät olleet kaikilta osin yhteensopivia. Teimme Anssin kanssa joitain kipeitäkin valintoja ja tietyt soittimet ovat jääneet varsin taka-alalle.

Tonttini laajeni puolivahingossa myös äänityksen ja editoinnin puolelle kun Anssi totesi että olisi varmaan hyvä äänittää laulut ns. “oikeassa” studiossa ja ilmoitin että studiomme vanhoine Neumann-mikrofoneineen on käytettävissä. Toki mieleen juolahti yhtä sun toista pientä lisäiltävää (mm. väliosan Ebow-kitarapakka) joita Anssin kanssa kehittelimme valmiimmiksi ja toteutimme. Ja ilohan tätä oli tehdä! Kiitos vielä Anssille ja kaikille projektiin osallistuneille!

♠    ♠    ♠

Miksauksessa oli tosiaan haasteensa projektin erikoisesta luonteesta johtuen. Juppu kuitenkin onnistui virkkaamaan lukuisista eri lähteistä koostetun tilkkutäkin kasaan niin, että lopputulos kuulostaa yhtenäiseltä. Balanssin hakeminen on aina kompromissien tekemistä: jokaisen soittajan jokaista juttua ei ole mahdollista miksata etualalle, joistakin asioista on yhteisen edun nimissä tingittävä. Tähän kappaleeseen tuli vielä melko paljon erilaista tavaraa. Niinpä miksaussavotassa pitikin tehdä ratkaisuja sen suhteen mitkä soittimet tai äänet ovat oleellisia ja mitkä eivät.

Olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen: kappaleessamme on kuultavissa jokaisen biisirinkiläisen panos. Kukaan ei tehnyt turhaa työtä.

Kuten Juppu mainitsikin, niin ajauduimme miksausten lomassa äänittelemään vielä pieniä korvakarkkeja sinne tänne. Erityisesti C-osa kaipasi edelleen jotain ja Jupulla olikin hieno idea Ebow-kitaran äänittämisestä. Soitin sillä sitten Brian May -tyyppisen harmoniavallin. Sitä ei nostettu miksauksessa erityisemmin esiin, mutta sillä kuitenkin saatiin kudottua tuon osan alapuolelle jonkinlainen turvaverkko. Lisäksi harjasin viimeiseen kertosäkeistöön yhden raidallisen akustista kitaraa.

Alunperinhän minun ei ollut tarkoitus soittaa tähän kappaleeseen muuta kuin kitarasoolo. Onnistuinkin tässä pyrkimyksessäni melko hyvin: en soittanut sen soolon lisäksi kuin yhden synamaton, vähän huuliharppua, tamburiinia, cabasaa, shakeria, akustista kitaraa, kellopeliä, sähkökitaraa sekä Ebow-kitaraa.

♠    ♠    ♠

Vaikka Viisautta ja rauhaa ei tulekaan myyntiin fyysisenä cd-singlenä, niin se tarvitsi kuitenkin kansikuvan. Olli Pärnänen lähestyi minua tässä tarkoituksessa ja tiedusteli saisiko hän piirtää kannen. Pyysin häntä tekemään jonkinlaisen luonnoksen ja tykästyinkin hänen piirtämäänsä kala-aiheeseen. Totesimme, että kannessahan voisi olla se kappaleen sanoituksessa mainittu tatuointi. Mutta annetaanpa Ollin itsensä kertoa:

Moi, olen Olli Pärnänen ja ammatiltani entinen hitsaaja Töysästä. Vapaa-ajallani piirrän piirroksia sekä teen musiikkia omaksi ja muiden iloksi artistinimellä “a_Sniper” (www.mikseri.net/asniper). Välillä myös kuvaan/leikkaan lyhytelokuvia jne.

Olin muutenkin innoissani jo meinannut osallistua biisissä soittamiseen, mutta garagebändiä ei itseltäni löytyny joten koitin udella, jospa voisi sitten sitä kansikuvaa tuhertaa yhteisymmärryksessä? Ja siitä se sit lähti.

Olin jo ehtinyt hahmottelemaan erilaisia kansiehdotuksia, joissa melkein jokaisessa oli tämä kala mukana, koska itselleni jäi tuo japanilainen kala -hokema soimaan päähän.

Lopulta päädyttiin siihen että tekisin kuvan itse tatuoinnista, joka biisissä mainitaan.

Aloitin piirtämisen hahmottelemalla kalaa lyijykynällä (2B). Sitten kun oli jotenkin kalan näköä paperilla, aloin tussaamaan sen rajoja 0,05 millisellä tussilla. Sen jälkeen kumitin lyijykynähahmotelmat pois alta, jonka jälkeen oli edessä väritys. Aluksi ajattelin värittää sen Promarker-tusseilla, mutta tajusin että olin jo kerennyt aloittamaan kalan piirtämisen normipaperille. Kun nuo Promarkerit tarttis sitä erikoispaperia. Kovasti koitin etsiä löytyisikö minulta oranssia väriä mistään ja lopulta oma tyttäreni käväsi huoneestansa hakemassa oranssisen puuvärinsä. Sillä väritin ikuisuuden ja samalla varjostin varjoja lyijykynällä.

Sitten kun kala oli valmis oli tehtävä hieman lisää vastavirran aaltoja kalalle. Samalla kaavalla nekin tulivat siihen ja hieman lisäsävyjä toin Promarker -tusseilla. Tämän ohessa aloitin piirtämään kanteen tulevia tekstejä, mitä sitä nyt koneelta laittaa fonteilla tuommoosia. Perinteisemmällä kaavalla toimii paremmin.

Kun piirros sai hyväksynnän, skannasin sen koneelle jossa se näytti sitten taas ihan erinäköiseltä mitä paperilla. Näinhän siinä aina käy, mutta säätämisen jälkeen koneen näyttöön sai kelpaavan näköisen kuvan. Siihen vielä lisäsin tekemäni tekstit ja taustan. Pienen värisäätöjen jälkeen kansi oli valmis.

♠    ♠    ♠

Ollin piirtämä kansikuva julkaistaan huomenna samaan aikaan Viisautta ja rauhaa -kappaleen kanssa. Biisi on ostettavissa heti vuorokauden vaihduttua, joten iltavirkut saavat omansa ensimmäisenä.

BIISIRINGIN AIKAISEMMAT VAIHEET:

Ringin koollekutsu (29.12.)
Luonnos ja rumpuraita (13.1.)
Jouset (17.1.)
Basso (22.1.)
Akustinen kitara (25.1.)
Rautalankakitara (2.2)
Kosketinsoittimia ja soolo (9.2.)
Banjoa ja rumpua (18.2.)
Lauluraidat (9.3.)

Biisirinki on vihdoin edennyt vaiheeseen, jossa kaikki äänitykset on tehty. Lisäilin itse pieniä höysteitä: tuplasin slide-kitarateeman huuliharpulla ja soitin vielä yhden kitararaidan. Erityisesti kertosäkeet kaipasivat jonkinlaista eteenpäin kuljettavaa elementtiä, niinpä soitin Juha Torvisen akustista myötäilevän sähkökitaranakutuksen ylempää kaulalta. Torvinen kuulosti orvolta ilman Pantsea…

Sitten olikin jäljellä enää kappaleen lauluraidat. Niiden suhteen poikettiin hiukan Biisiringin kaavasta: laulut käytiin äänittämässä ihan virallisessa studiossa, Julius Maurasen isännöimässä Studio Kekkosessa. Samalla biisin viimeistely siirtyi Jupun käsiin, hän tulee myös miksaamaan kappaleen.

Paljastin edellisessä päivityksessä, että kappaleestamme olikin monien vaiheiden jälkeen muodostunut duetto. Nyt on aika paljastaa kenen kanssa: solistiset tehtävät jakaa kanssani Yona, joka voitti juuri Emma-gaalassa vuoden tulokkaan pystin.

Näin Yona raportoi äänityspäivän tapahtumista:

Eikös 27 ole just se kuuluisa rokkari-ikä? No minäpä ainakin tein tänään, syntymäpäivänäni, rokkidebyyttini! Astuin studioon missä odotti minua Anssi Kela kakun kera. Absurdia! Ihanaa!

Tutustuimme Anssin kanssa jo viime vuonna yhteisessä konsertissamme Louhisalissa ja siitä sitten urkeni Facebook-kaveruus. Eräänä päivänä hän kuulutti etsivänsä soittajia biisirinkiinsä. Olen aina ollut sitä mieltä että laulajat tulee luokitella myös soittajiksi ja ilmotin halukkuuteni päästä mukaan. Tarkoitukseni oli laulaa instrumentinomaisia taustaulinoita ja harmonioita.

Kappaleen kehkeytyessä Anssi kuitenkin halusi tehdä kappaleesta dueton joka kertoo hieman eksyksissä olevista sisaruksista. (Oli hauska yhteensattuma että olimme juuri edellisellä viikolla tehneet uudelle levylleni samanaiheisen dueton ystäväni, muusikko Puppa J.:n kanssa.) Anssi lähetti minulle demolaulut ja lyriikkahahmotelman mitä yhdessä sitten vielä muokattiin studiossa enemmän omaan suuhuni sopivaksi, tehtiin muutamia melodiamuutoksia ja siinähän se sitten tuli luikautettua alta aikayksikön.

Lopputulos ei ole ehkä ihan sitä omimminta, tätä voi varmaan kutsua juuri siksi crossoveriksi, mutta tämä projekti ilahdutti minua raikkaalla ja hyväntekevällä ideallaan. Kiitos kaikille mukanaolleille kivasta kokemuksesta, nyt minä olen kai sitte ihan virallisesti rokkari!

♠    ♠    ♠

Tekstiä tosiaan viilattiin kalkkiviivoille asti, sanoituksessa oli isoja aukkoja vielä hetkeä ennen äänitysvalon syttymistä. Maistelimme Studio Kekkosen sohvalla sekä Yonan synttärikakkua että sanoja. Ongelmakohtana oli lähinnä kappaleen väliosa, johon Yona halusi enemmän itsensäkuuloista lyriikkaa.

Myös edellisen raportin kommenteissa keskustelua herättänyt helluntaisaarnaaja heitettiin pois ja vaihdettiin perheneuvojaan. Yonan koki perhetaustansa vuoksi kiusallisena olla mukana kappaleessa, jossa helluntailaiset esitettäisiin ikävässä valossa. Tämä on täysin ymmärrettävää ja olinkin tyytyväinen keksittyäni perheneuvojan, joka palvelee tarinaa yhtä kieroutuneella tavalla kuin helluntaisaarnaajakin.

Itse laulaminen sujui rivakasti. Yonan fraseeraukset löysivät nopeasti paikkansa ja hänen rivinsä alkoivat jo muutaman oton jälkeen kuulostaa siltä, että nehän taisivatkin sitten jo olla siinä. Itselleni kappale oli tietysti huomattavasti tutumpi, joten myös oma tonttini oli pikaisesti rääkäisty kasetille. Meistä ei tuntunut siltä, että biisi olisi vaatinut mitään varsinaisia köörejä. Niinpä lauloimme vain pariin harkittuun paikkaan pienet kaksiääniset stemmat ja totesimme, että valmista tuli.

Olen todella tyytyväinen päätökseeni tehdä biisistä duetto. Yonan laulun kanssa kappale kohosi aivan uudelle tasolle.

♠    ♠    ♠

Biisillä on nyt myös nimi. Lupailin järjestäväni siitä äänestyksen, mutta päädyinkin lopulta valitsemaan sen itse antamistanne ehdotuksista. Synkkä päivä demokratialle ja suoralle kansalaisvaikuttamiselle! Valinta kohdistui vielä tällä kertaa siihen kaikista itsestäänselvimpään nimeen: Viisautta ja rauhaa. Tätä ehdotti Facebookin puolella Mika Kiljunen – propsit Mikalle!

Olen huomannut, että yleensä biiseille kannattaa antaa nimeksi jotain mitä lauletaan kertosäkeessä, muuten nimi ei tahdo jäädä ihmisten mieliin. Hyvänä esimerkkinä ehkä epäonnistunein laulunnimeämiseni, 1972. Kukaan ei koskaan muista tuota vuosilukua, yleisin kuulemani kommentti on varmaankin, että on muuten tosi hyvä biisi se ‘Meistä tuli muurareita’… Mitä nimiin siis tulee, niin yleensä simppelein on toimivin.

Pidin paljon myös Japanilainen kala -ehdotuksesta, se oli jonkin aikaa vahvoilla. Päädyin kuitenkin tällä kertaa takuuvarmaan vaihtoehtoon.

♠    ♠    ♠

Tässä vaiheessa on ollut tapana julkaista ääninäyte tehdystä työstä. Jätän kuitenkin kuulokuvan pois tästä raportista. Syynä on se, että biisi kuulostaa tässä vaiheessa jo liian valmiilta: jos laittaisin pelkkää miksausta vaille valmiin version ilmaiseen kuunteluun, niin luultavasti tällä olisi vaikutuksensa kappaleen myyntiin. Muistutan, että Biisirinkihän on myös hyväntekeväisyysprojekti: laulun tuotto tullaan ohjaamaan hyvään tarkoitukseen. Siksi toivonkin, että mahdollisimman moni tätä projektia seurannut oikeasti myöskin ostaisi valmiin kipaleen. Joudutte siis valitettavasti odottelemaan täysin valmista teosta, maistiaisia ei enää ole luvassa.

Nyt lieneekin jo korkea aika paljastaa mikä tulee olemaan tämä mainittu hyvä tarkoitus: biisin tuotto tullaan ohjaamaan YAD:n hyväksi. Valitsin juuri tämän kohteen siksi, että se sopii mainiosti kappaleen tekstin maailmaan.

Jotta ette tälläkään kertaa joutuisi sulkemaan tätä raporttia aivan tyhjin käsin, julkaisen seuraavassa kappaleen lopullisen sanoituksen. Kursivoidut kohdat ovat Yonan osuuksia.

♠    ♠    ♠

VIISAUTTA JA RAUHAA

Jos tahdot löytää vähän viisautta ja rauhaa elämään
Niin älä käänny tännepäin
Älä käänny tännepäin
Jos tahdot tietää miten huolet pystyy taakseen heittämään
Vastaus ei löydy täältäpäin
Se ei löydy täältäpäin

Sä tuut sisään
Romahdat sohvan pohjaan
Punaset silmät
Uus tatuointi
Mä en osaa sanoo mitä se esittää

Oot aina ollu just tollanen hölmö
Se on japanilainen kala
Ne ui vastavirtaan
Ihan niin kuin minäkin

Mut se virta alkaa olla mulle liikaa
Se kuohuu, pyörteet vetää pohjaan
Heitä pelastusrengas
Kerro mitä mä teen?

Jos tahdot löytää vähän viisautta ja rauhaa elämään
Niin älä käänny tännepäin
Älä käänny tännepäin
Jos tahdot tietää miten huolet pystyy taakseen heittämään
Vastaus ei löydy täältäpäin
Se ei löydy täältäpäin

Mutsi sanoi: pidäthän siskostas huolta
Sit se lähti perheneuvojan matkaan
Faija dokas, me sivussa vinoon kasvettiin

Nyt mul on tyhjä tili, kaks entistä vaimoo
Kortti kuivuu jo viidettä kertaa
Voisit valita neuvonantajas paremmin

Maaliskuun aurinko taittaa kaamoksen
Veli, luotan: lumen alla versoo uusi huominen
Kuin villiviini voimme kasvaa toisiamme tukien
Mua aina jaksat kuunnella
Jaksat pidellä
Ethän irrota?

Jos tahdot löytää vähän viisautta ja rauhaa elämään
Niin älä käänny tännepäin
Älä käänny tännepäin
Jos tahdot tietää miten huolet pystyy taakseen heittämään
Vastaus ei löydy täältäpäin
Se ei löydy täältäpäin

♠    ♠    ♠

Hoksasin vasta sanoituksen tuohon ylle kirjoitettuani, että toisessa säkeistössä on ikävää tautologiaa: ensin perheneuvoja ja heti perään neuvonantaja. Nähtävästi viimeisiä muutoksia ruuvatessa on sanasokeus iskenyt. Tällaiset virheet ärsyttävät suunnattomasti, saisikohan tuon vielä jotenkin korjattua…

BIISIRINGIN AIKAISEMMAT VAIHEET:

Ringin koollekutsu (29.12.)
Luonnos ja rumpuraita (13.1.)
Jouset (17.1.)
Basso (22.1.)
Akustinen kitara (25.1.)
Rautalankakitara (2.2)
Kosketinsoittimia ja soolo (9.2.)
Banjoa ja rumpua (18.2.)

Musiikkipuotiin lävähti juuri uutta asiaa: Nollan alkuperäinen, vuonna 1999 äänitetty versio.

Äänitin Nollan pian Pekka ja Susi -yhtyeen hajoamisen jälkeen. En kai silloin erityisemmin perustanut kappaleesta, arkistoin sen muiden tekemieni demojen joukkoon ja unohdin sinne.

Vierähti yli kymmenen vuotta. Eräänä päivänä avasin vanhoja cd-r -levyjä täynnä olleen pahvilaatikon. Yhden levyn kannessa luki Nolla. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä mihin tuo Nolla liittyi, otin cd:n kotelostaan ja laitoin sen soittimeen.

Mitä hemmettiä? Ämyreistähän kajahti kelpo musiikkia!

Ilahduin Nollan löytämisestä niin paljon, että päätin äänittää sen uudestaan vuonna 2010 julkaistulle kokoelmalevylleni. Tämä on kuitenkin se alkuperäinen, kodin peräkammarissa laatimani tallenne. Historian suhinaa: tässä kuullaan sooloartistin hapuilevia ensiaskeleita.

Voit ottaa Nollasta 45 sekunnin tyypit tämän sivun oikeassa yläkulmassa olevasta soittimesta. Sen jälkeen suosittelen lämpimästi biisin lataamista Musiikkipuodista, kuluttajaystävällinen hinta on yksi euroa.