Kuulkaa Hauvatun sanaa!
Jarkko Martikaisen ja minun osana on omistaa koira, joudumme kantamaan elämän umpihangessa karvaisia ristejämme. Toisinaan ne tuntuvat keveiltä, joskus taas hyvinkin raskailta. Seuraavassa otteita aihetta käsittelevästä kirjeenvaihdostamme.
Kellä on korvat, ne kuulkoot! Kätkekää nämä sanat ja tutkistelkaa niitä sydämissänne!
♠ ♠ ♠
Anssin kirjeestä Jarkolle:
Ja katso: verannalla ollessaan Armi otti kengän, mursi ja jakoi sen hampaillaan. Tämän nähtyään palvelusväki nuhteli Armia sanoen: “Vitun karvahattu, saatana!” Mutta nämä sanat kuultuaan Armi sanoi: “Sallikaa kenkien tulla minun tyköni, sillä heitä on hyvä pureskella.”
♠ ♠ ♠
Jarkon kirjeestä Anssille:
Ollessaan kasvuiässä myös Toivo näki jumalaisen näyn, joka oli se sama näky, minkä Armille oli annettu. Näky kertoi ihmeellisestä ilosta, jonka ei pitänyt koskeman vain kenkiä, vaan myös muita arvoesineitä. “Syö kirja, mutta älä lahjaksi saatua Pattersonia. Syö Finlandia -voittaja”, se sanoi ja Toivo ymmärsi, kuinka neuvo oli hyvä. Sen jälkeen tapahtui tämä. “Syö ne aurinkolasit, joista emäntäsi maksoi kultarahoja, mutta Tiimarilaseja älä syö”, henki ohjasi. Silloin Toivo taas nousi ja murskasi ne kertapuraisulla. Niin pää oli autio ja tyhjä, ja hampaiden jäljet olivat irtotavarain päällä.
♠ ♠ ♠
Anssin kirjeestä Jarkolle:
Ja talo oli pimeä ja hiljainen ja Armi liikkui lattian päällä. Ja Armi teki kaksi tuoksuvaa kaasua, suuremman kaasun hallitsemaan alakertaa ja pienemmän kaasun hallitsemaan yläkertaa. Ja Armi sanoi: “Kokoontukoot vedet, jotka ovat virtsarakossani, yhteen paikkaan, niin että keltainen meri täyttää lattian.” Ja tapahtui niin. Ja Armi näki, että se oli hyvä. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kahdeskymmenesviides päivä.
♠ ♠ ♠
Jarkon kirjeestä Anssille:
Voi sinua, Isäntä! Hukut turhautuneisuuteesi kun puhut koiralle ihmisten kielellä. Et muista, miten jo ajat sitten kielet sekoitettiin. Mutta silti avaat suun, ja se sanoo lemmikille: “Mitä minä olen sinulle tehnyt, koska et minua tottele etkä minua tunnusta Herraksesi?”
Ja silloin käsität, jos olet ymmärtänyt Tien, miten ovat koiran korvat usein vain koristeena. Ja niillä se ei voi kuulla torua, ei luoksekutsua, ei muiden elävien pyyntöjä, jollei se sitä itse tahdo. Ja oppineet tietävät, ettei se tahdo. Kuuntele oppineita, paina pääsi ja niele ylpeytesi. Sillä muuten saat sinä kantaa Herrojen Herran kuormaa, ja siinä on painoa loputtomasti.
Mutta jos muonakuppia kopautat tai aiot lähteä vuorelle yksin, sen koira aistii ja heti jalkoihisi rientää. Silloin koira herransa tahdot täyttää. Mene siis ja levitä tätä Sanaa, äläkä säikähdä, jos joku sinua epäilee tai syyttää väärästä puheesta. Tämä on totuus: ihminen on ihminen ja koira on koira.
Tämän videon päähenkilönä esiintyy Jarkon Toivo-koira.
♠ ♠ ♠
Anssin kirjeestä Jarkolle:
Ja tapahtui niinä päivinä, että palvelusväki kantoi Armin eteen astioita: koiniks-mitan nisuja ja kolme koiniksia ohria, sekä neljännesvakallisen vettä. Ja katso: palvelusväen keskuudesta astui esiin eräs mies, jonka posket olivat kuin Esaun jalat, karvaa täynnä, ja jonka kasvot olivat hallavat kuin lammaslauma Libanonin rinteillä.
Ja mies puhutteli Armia sanoen: “Ihmisen ikeenä on huuhtoa kätensä ruvetessaan aterialle. Mutta koiran ei pidä tassujaan vesimaljassa uittaman, eikä maljaansa lattialle kaataman.”
Mutta Armin sydän halveksui palvelijan nuhdetta. Miehen mentyä Armi otti maljan ja kaatoi sen. Ja katso: lattialla oli vettä, ja Armi käveli sen päällä.
♠ ♠ ♠
Jarkon kirjeestä Anssille:
Ja Herra sanoi: ”Kuten eivät koirien korvat ole kuten ihmisten, ei niiden tuoksukäsityskään ole sama kuin ihmisen poikain.” Ja katsokaa: kun isäntä otti koiransa viedäkseen sen kävelylle metsien reunamille, kiiruhti eläin karkeloiden lintujen raatojen ja nelijalkaisten jätöksien luo, ja kiehnäsi niissä. Ja sinä hetkenä isäntä sadatteli: ”Voi Saulin tuhat ja Daavidin kymmenen tuhatta! Koira löyhkää kuin Jisreelin tasangon ruumisröykkiö.”
Niin mies otti koiransa ja vei VetriDerm –intensiiviliuospesulle ja voiteli tuoksuvilla öljyillä, nauraen: ”Lähti löyhkä löyhkääjästä, katku karva-Kallesta.” Mutta hänen vaimonsa vastasi hänelle: ”Vain jos Herra olisi luonut koiran toisin, ei se uudestaan tuollaista tekisi.”
Ja Herran henki alkoi vaikuttaa miehessä, siinä metsälenkin ja pesuhuoneen välillä.
♠ ♠ ♠
Anssin kirjeestä Jarkolle:
Armin käyskennellessä puutarhassa tuli Henki väkevänä hänen ylleen, ja Armi puhui kielillä, sen mukaan mitä Henki hänen puhuttavakseen antoi. Mutta palvelusväki närkästyi, sillä he eivät ymmärtäneet, ja Henki Armissa puhui kuuluvaan ääneen. Lopulta muuan palvelijoista sanoi: “Ole vaiti, tai saat ruveta sisään verannalle.” Mutta edelleen puhui Armi sanaa rohkeasti.
Sillä totisesti minä sanon teille: tuolla hetkellä palvelijan sydämeen astui kauna. Hän kovetti sielunsa, tarttui Armiin ja veti tämän muassaan verannalle. “Kovaäänisen ylistyksesi tähden olkoon rangaistuksenasi eristys puutarhasta”, palvelija sanoi. Ja hän asetti verannan ja puutarhan väliin oven vartioitsemaan vanhurskaitten rauhaa.
Mutta oven nähdessään Armi kiivastui. Hän korotti ääntään sanoen: “Te ulkokullatut! Oikein teistä Esaias ennusti, sillä te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten ulos mennä! Voi teitä, te sokeat taluttajat!” Ja tämän sanottuaan Armin malja oli ylitsevuotavainen, ja hän alkoi tassullaan pidellä pahoin ovessa olevaa lasia. Ja katso: lasi repesi kahtia ylhäältä alas asti, helähtäen verannan kiviportaalle kymbaalin lailla.
Tämän nähtyään palvelusväki liikehti levottomasti, ja he puhuivat keskenään: “Totisesti olisi meidän kannattanut ottaa hiukan pienempi koira.”
Mutta Armi työnsi päänsä rikkoutuneen oven lävitse ja armahti heitä.
♠ ♠ ♠
Jarkko Martikainen julkaisi vastikään mainion albumin nimeltä ‘Usko’. Se on saatavilla levykaupoista, kannattaa hakea katseella tämän näköistä kantta:
Tämä sama kirjoitus on julkaistu myös Jarkon blogissa.
Suosittele artikkelia
Loading ...
