Anssi Kela

♠     ♠     ♠

Haku

Satunnaisgeneraattori

"Nolla"

Arkisto: huhtikuu, 2011

Kuulkaa Hauvatun sanaa!

29.4.2011, 16:40 | Tagit: , | Aiheet: Koira

Jarkko Martikaisen ja minun osana on omistaa koira, joudumme kantamaan elämän umpihangessa karvaisia ristejämme. Toisinaan ne tuntuvat keveiltä, joskus taas hyvinkin raskailta. Seuraavassa otteita aihetta käsittelevästä kirjeenvaihdostamme.

Kellä on korvat, ne kuulkoot! Kätkekää nämä sanat ja tutkistelkaa niitä sydämissänne!

♠    ♠    ♠

Anssin kirjeestä Jarkolle:

Ja katso: verannalla ollessaan Armi otti kengän, mursi ja jakoi sen hampaillaan. Tämän nähtyään palvelusväki nuhteli Armia sanoen: “Vitun karvahattu, saatana!” Mutta nämä sanat kuultuaan Armi sanoi: “Sallikaa kenkien tulla minun tyköni, sillä heitä on hyvä pureskella.”

♠    ♠    ♠

Jarkon kirjeestä Anssille:

Ollessaan kasvuiässä myös Toivo näki jumalaisen näyn, joka oli se sama näky, minkä Armille oli annettu. Näky kertoi ihmeellisestä ilosta, jonka ei pitänyt koskeman vain kenkiä, vaan myös muita arvoesineitä. “Syö kirja, mutta älä lahjaksi saatua Pattersonia. Syö Finlandia -voittaja”, se sanoi ja Toivo ymmärsi, kuinka neuvo oli hyvä. Sen jälkeen tapahtui tämä. “Syö ne aurinkolasit, joista emäntäsi maksoi kultarahoja, mutta Tiimarilaseja älä syö”, henki ohjasi. Silloin Toivo taas nousi ja murskasi ne kertapuraisulla. Niin pää oli autio ja tyhjä, ja hampaiden jäljet olivat irtotavarain päällä.

♠    ♠    ♠

Anssin kirjeestä Jarkolle:

Ja talo oli pimeä ja hiljainen ja Armi liikkui lattian päällä. Ja Armi teki kaksi tuoksuvaa kaasua, suuremman kaasun hallitsemaan alakertaa ja pienemmän kaasun hallitsemaan yläkertaa. Ja Armi sanoi: “Kokoontukoot vedet, jotka ovat virtsarakossani, yhteen paikkaan, niin että keltainen meri täyttää lattian.” Ja tapahtui niin. Ja Armi näki, että se oli hyvä. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kahdeskymmenesviides päivä.

♠    ♠    ♠

Jarkon kirjeestä Anssille:

Voi sinua, Isäntä! Hukut turhautuneisuuteesi kun puhut koiralle ihmisten kielellä. Et muista, miten jo ajat sitten kielet sekoitettiin. Mutta silti avaat suun, ja se sanoo lemmikille: “Mitä minä olen sinulle tehnyt, koska et minua tottele etkä minua tunnusta Herraksesi?”

Ja silloin käsität, jos olet ymmärtänyt Tien, miten ovat koiran korvat usein vain koristeena. Ja niillä se ei voi kuulla torua, ei luoksekutsua, ei muiden elävien pyyntöjä, jollei se sitä itse tahdo. Ja oppineet tietävät, ettei se tahdo. Kuuntele oppineita, paina pääsi ja niele ylpeytesi. Sillä muuten saat sinä kantaa Herrojen Herran kuormaa, ja siinä on painoa loputtomasti.

Mutta jos muonakuppia kopautat tai aiot lähteä vuorelle yksin, sen koira aistii ja heti jalkoihisi rientää. Silloin koira herransa tahdot täyttää. Mene siis ja levitä tätä Sanaa, äläkä säikähdä, jos joku sinua epäilee tai syyttää väärästä puheesta. Tämä on totuus: ihminen on ihminen ja koira on koira.

YouTube Preview Image

Tämän videon päähenkilönä esiintyy Jarkon Toivo-koira.

♠    ♠    ♠

Anssin kirjeestä Jarkolle:

Ja tapahtui niinä päivinä, että palvelusväki kantoi Armin eteen astioita: koiniks-mitan nisuja ja kolme koiniksia ohria, sekä neljännesvakallisen vettä. Ja katso: palvelusväen keskuudesta astui esiin eräs mies, jonka posket olivat kuin Esaun jalat, karvaa täynnä, ja jonka kasvot olivat hallavat kuin lammaslauma Libanonin rinteillä.

Ja mies puhutteli Armia sanoen: “Ihmisen ikeenä on huuhtoa kätensä ruvetessaan aterialle. Mutta koiran ei pidä tassujaan vesimaljassa uittaman, eikä maljaansa lattialle kaataman.”

Mutta Armin sydän halveksui palvelijan nuhdetta. Miehen mentyä Armi otti maljan ja kaatoi sen. Ja katso: lattialla oli vettä, ja Armi käveli sen päällä.

♠    ♠    ♠

Jarkon kirjeestä Anssille:

Ja Herra sanoi: ”Kuten eivät koirien korvat ole kuten ihmisten, ei niiden tuoksukäsityskään ole sama kuin ihmisen poikain.” Ja katsokaa: kun isäntä otti koiransa viedäkseen sen kävelylle metsien reunamille, kiiruhti eläin karkeloiden lintujen raatojen ja nelijalkaisten jätöksien luo, ja kiehnäsi niissä. Ja sinä hetkenä isäntä sadatteli: ”Voi Saulin tuhat ja Daavidin kymmenen tuhatta! Koira löyhkää kuin Jisreelin tasangon ruumisröykkiö.”

Niin mies otti koiransa ja vei VetriDerm –intensiiviliuospesulle ja voiteli tuoksuvilla öljyillä, nauraen: ”Lähti löyhkä löyhkääjästä, katku karva-Kallesta.” Mutta hänen vaimonsa vastasi hänelle: ”Vain jos Herra olisi luonut koiran toisin, ei se uudestaan tuollaista tekisi.”

Ja Herran henki alkoi vaikuttaa miehessä, siinä metsälenkin ja pesuhuoneen välillä.

♠    ♠    ♠

Anssin kirjeestä Jarkolle:

Armin käyskennellessä puutarhassa tuli Henki väkevänä hänen ylleen, ja Armi puhui kielillä, sen mukaan mitä Henki hänen puhuttavakseen antoi. Mutta palvelusväki närkästyi, sillä he eivät ymmärtäneet, ja Henki Armissa puhui kuuluvaan ääneen. Lopulta muuan palvelijoista sanoi: “Ole vaiti, tai saat ruveta sisään verannalle.” Mutta edelleen puhui Armi sanaa rohkeasti.

Sillä totisesti minä sanon teille: tuolla hetkellä palvelijan sydämeen astui kauna. Hän kovetti sielunsa, tarttui Armiin ja veti tämän muassaan verannalle. “Kovaäänisen ylistyksesi tähden olkoon rangaistuksenasi eristys puutarhasta”, palvelija sanoi. Ja hän asetti verannan ja puutarhan väliin oven vartioitsemaan vanhurskaitten rauhaa.

Mutta oven nähdessään Armi kiivastui. Hän korotti ääntään sanoen: “Te ulkokullatut! Oikein teistä Esaias ennusti, sillä te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten ulos mennä! Voi teitä, te sokeat taluttajat!” Ja tämän sanottuaan Armin malja oli ylitsevuotavainen, ja hän alkoi tassullaan pidellä pahoin ovessa olevaa lasia. Ja katso: lasi repesi kahtia ylhäältä alas asti, helähtäen verannan kiviportaalle kymbaalin lailla.

Tämän nähtyään palvelusväki liikehti levottomasti, ja he puhuivat keskenään: “Totisesti olisi meidän kannattanut ottaa hiukan pienempi koira.”

Mutta Armi työnsi päänsä rikkoutuneen oven lävitse ja armahti heitä.

♠    ♠    ♠

Jarkko Martikainen julkaisi vastikään mainion albumin nimeltä ‘Usko’. Se on saatavilla levykaupoista, kannattaa hakea katseella tämän näköistä kantta:

Tämä sama kirjoitus on julkaistu myös Jarkon blogissa.

AOR-raati

25.4.2011, 13:05 | Tagit: | Aiheet: Jumittelu, Musiikki

Viime keskiviikko oli historiallinen: tuolloin piti ensimmäisen istuntonsa koollekutsumani AOR-raati – seitsemän “viisaan” miehen muodostama AOR-musiikin arviointi- ja vertaistukiryhmä sekä keskustelufoorumi. Ensimmäisen raadin kokoonpano oli seuraavanlainen:

Tommi Viksten (muusikko, tuottaja)
Jussi Jaakonaho (muusikko, tuottaja)
Antti Isokangas (toimittaja, tietokirjailija)
Niko Kokko (muusikko)
Viljami Puustinen (Rumba-lehden päätoimittaja)
Antti Karisalmi (muusikko)
Anssi Kela (kirjuri)

Jokainen panelisti oli etukäteen valinnut kaksi AOR-kappaletta, jotka kuunneltiin yhdessä pohjustamaan keskusteluja. Nämä 14 kappaletta luonnollisesti myös pisteytettiin, asteikolla yhdestä kymmeneen.

Ajatustenvaihto polveilikin vilkkaana: laulujen – ja samalla koko musiikkityylin – diipeintä olemusta pohdiskeltiin yli neljän tunnin ajan. Laajan keskustelun kaikkea sisältöä on mahdotonta tässä yhteydessä referoida, eikä minkäänlaiseen yhteiseen päätöslauselmaan edes pyritty, mutta seuraavassa kuitenkin joitakin raadin tekemiä huomioita.

♠    ♠    ♠

Hyvä käyttö-AOR

AOR on genre, jossa muotoseikat nousevat helposti sisällön edelle: tehdäkseen kuulijaan vaikutuksen ei AOR-kappaleen tarvitse välttämättä olla edes kovin hyvä, kunhan se on vain tuotettu ja tulkittu juuri oikealla tavalla. Erityisesti Richard Marxin todettiin olevan mestari tekemään tällaista muodollisesti pätevää, hyvää käyttö-AOR:ää (voidaan puhua myös ns. arki-AOR:stä).

♠    ♠    ♠

Määrittely

AOR:n määrittelyssä raadin todettiin jakautuneen erilaisiin kuppikuntiin. Antti Isokangas edusti alkuperäistä näkemystä, jonka mukaan AOR on sitä musiikkia, jota amerikkalaiset album oriented rock -radioasemat aikanaan soittivat. Tämä on sinänsä oikein pätevä määritelmä. Tällöin ongelmaksi vain muodostuu se, että AOR:äksi olisi hyväksyttävä esityksiä, jotka puhtaasti musiikillisin kriteerein tarkasteltuana eivät sitä ole. Esim. Billy Joelin Pressure-kappaleen luokitus synnytti kiivaan väittelyn.

Itse totesin kuuluvani raadin halla-aholaiseen siipeen, joka vaalii AOR:n musiikillista puhtautta. Tämän puritaanisen koulukunnan mukaan oikeaoppisessa AOR-kappaleessa ei tulisi olla ainakaan seuraavia, kiellettyjä aineita:

  • Blues- tai jazz-vaikutteita (kitarasoolossa pieni blues-viittaus tosin voidaan sallia).
  • Beatles-vaikutteita.
  • Akustista kitaraa tai Hammond-urkua.
  • Puhtaita soundeja. Kitaroissa tulee olla vähintään chorusta, rummuissa kunnon kaiut.
  • Baritonilaulua. AOR:ää lauletaan korkealta ja kovaa.
  • Pelkkää kitaraa ilman synaa. Kunnon syntikkakuorrutus tuo juhlavuutta kitarariffeihin – ilman synaa ei ole aitoa AOR:ää!

Poikkeuksia sääntöihin toki tunnetaan ja rajapinnat luonnollisesti venyvät moneen suuntaan. Mielenkiintoinen keskustelu käytiin myös Don Henleyn New York Minute -kappaleen kohdalla. Tommi Vikstenin mukaan se on KIISTATONTA AOR:ää, minä puolestani en voinut hyväksyä ylileveitä jazz-sointuja ja trumpettisooloa. Olisi ollut edes foni!

♠    ♠    ♠

Laulusolismi

AOR:n todettiin tarjoavan oivan kuntosalin laulusolisteille. Dylan-tyyppisillä antilaulajilla ei kertakaikkiaan ole sijaa majatalossa – kun tunteita annostellaan suurimmalla mahdollisella suuttimella, niin silloin palkeiden on oltava timanttisessa iskussa. Itse asiassa AOR-vokalismi onkin melko läheistä sukua soul-laulannalle.

♠    ♠    ♠

Turvallinen syli

Parhaat AOR-kappaleet tunnistaa siitä, että jo ensitahdeista kuulijan ympäröi lämmin tunne siitä, että nyt ollaan turvallisilla vesillä. Kalliit, hyvintuotetut soundit yhdistettynä maailmanluokan soittajien ja laulajien panokseen takaavat pehmeän, riskittömän kyydin. AOR:n tehtävänä ei ole ravistella kuulijaa, vaan ottaa tämä lämpimään syleilyyn.

♠    ♠    ♠

AOR:n nykytila

AOR-dinosaurukset talloivat radioaaltoja täysin vastustamattomasti 70- ja 80-luvuilla. Seuraava vuosikymmen kuitenkin alkoi grunge-asteroidin iskeydyttyä Maahan: osuman nostattama synkkä pölypilvi tukahdutti AOR:n lähes sukupuuttoon, tuota samaa pölyä yskitään vielä tänäkin päivänä.

Vain kourallinen sauruksia jäi jäljelle. Mutta missä ovat heidän seuraajansa? Ketkä jatkavat mestareiden työtä?

Musiikillinen ilmapiiri on 90- ja 00-luvuilla ollut kovasti toisenlainen kuin AOR:n kulta-aikoina. AOR huokui optimistista uskoa tulevaisuuteen ja teknologiaan: jos reitille osui pulmia, niin ne kohdattiin nyrkit pystyssä, valmiina käymään vaikeuksien kautta voittoon. 90-luvun musiikillinen ilmasto puolestaan tarjosi ratkaisumalliksi haulikonpiipun suuhun.

Uudessa, nuhjuisessa maailmassa AOR:n kohtaloksi on jäänyt olla musiikkia, jota diggaillaan ironisesti. Nykypäivän AOR-artistit tekevät lähinnä 80-luvun estetiikalla kikkailevaa parodiaa tai halpoja pastisseja aidosta asiasta. Missä ovat bändit, jotka tekisivät vilpitöntä AOR:ää tämän päivän soundeilla?

Tommi esitti teorian, jonka mukaan AOR olisi nykyisin pesiytynyt hiukan muotoaan muuttaneena Nashvillen country-tähtien tuotantoon. Tässä saattaakin olla vinha perä: suuren yleisön countrymusiikissa on kieltämättä samaa pompöösiä kirkasotsaisuutta vailla minkäänlaista ironiaa. Minä puolestani väitin, että AOR olisi paennut grungea Italiaan: Eros Ramazzotti -tyyppisten artistien tuotantoa voitaisiin mielestäni hyvinkin pitää nykypäivän AOR:änä.

♠    ♠    ♠

AOR-raadin kuuntelemat kappaleet ja niiden saavuttamat pisteet

  1. Rick Springfield: Jessie’s Girl | 63 pistettä
  2. Eddie Money: Take Me Home Tonight | 62 pistettä
  3. Night Ranger: Sister Christian | 61 pistettä
  4. REO Speedwagon: Can’t Fight This Feeling | 60 pistettä
  5. Don Henley: New York Minute | 60 pistettä
  6. John Waite: Missing You | 59 pistettä
  7. Frank Stallone: Far From Over | 59 pistettä
  8. Journey: I’ll Be Alright Without You | 58 pistettä
  9. Styx: The Best Of Times | 56 pistettä
  10. Styx: Mr. Roboto | 56 pistettä
  11. Richard Marx: Should’ve Known Better | 56 pistettä
  12. Asia: Only Time Will Tell | 55 pistettä
  13. Prism: Don’t Let Him Know | 54 pistettä
  14. Billy Joel: Pressure | 49 pistettä

Tässä kärkikolmikko audiovisuaalisena elämyksenä. Spotifysta puolestaan löytyy koko soittolista.

♠    ♠    ♠

Aiheesta lisää täällä

 

Puoluegallup

18.4.2011, 21:35 | | Aiheet: Mielipiteet

Eilisten vaalien tuloksia pähkäillessä juolahti mieleen, että mihinköhän suuntaan blogini lukijat ja Facebook-päivitysteni seuraajat mahtavat poliittisesti kallistua? Otetaanpa selvää!

Seuraavassa yksinkertainen gallup, jossa selvitetään minkä puolueiden laareja kävitte näissä vaaleissa kartuttamassa. Vastaaminen tapahtuu täysin anonyymisti, laittamalla rasti ruutuun ja painamalla ‘äänestä’ -nappulaa. Tässä ei kerätä minkäänlaista tietoa, eikä tarkoitus ole tulosten perusteella alkaa paasata yhtään mitään – täälläpäin kun jokaisella on vapaus äänestää juuri sitä puoluetta mitä haluaa.

Teen kyselyn vain ihan puhtaasta kiinnostuksesta sen suhteen, onko lukijakuntani jonkinlainen Suomi pienoiskoossa, vai onko nähtävissä poliittista painottumista johonkin suuntaan. It’s just for fun, kuten amerikanpellet (Ronald McDonaldit?) saattaisivat mehevästi lohkaista.

Vastaisitko siis ystävällisesti seuraavaan, kiitos!

Mitä puoluetta äänestit eduskuntavaaleissa?

Katsele tuloksia

Loading ... Loading ...

Spotifyn tulevaisuus

14.4.2011, 23:51 | Tagit: | Aiheet: Internet, Mielipiteet, Musiikki

Päivän uutinen näin musiikin ammattilaisen vinkkelistä oli ehdottomasti Spotifyn ilmoitus muuttaa palveluaan radikaalisti: ensi kuun alusta alkaen ilmaisversion käyttäjät saavat kuunnella yksittäisiä kappaleita enää viiteen kertaan, lisäksi ilmainen kuunteluaika rajoitetaan kymmeneen tuntiin kuukaudessa. Maksulliset Unlimited ja Premium -palvelut säilyvät ennallaan; niiden käyttäjät saavat edelleen kuunnella mainoksista vapaata musiikkia koko rahan edestä, niin paljon kuin haluavat.

Uutinen oli odotettu. On ollut täysin selvää, ettei palvelu voi jatkaa loputtomiin ilmaisena – vain maksavat asiakkaat voivat pitää puljun pinnalla. Lisäksi olen ymmärtänyt, että Spotifyn edelleen lähtötelineissään seisova amerikanvalloitus olisi kiikastanut juurikin palvelun ilmaisversiosta, jonka olemassaolo on kuuleman mukaan hiertänyt jenkkiläisiä levy-yhtiöitä. Jos Spotify aikoo saada jalansijaa maailman suurimmilla musiikkimarkkinoilla, niin sen on aluksi heivattava kuollut paino yli laidan.

Yhtiön strategia lieneekin alusta lähtien ollut se, että ensin koukutetaan ilmaisuudella massiivinen käyttäjäkunta palvelun orjaksi. Sitten ovet lyödään kiinni ja todetaan, että ok – tästä lähtien nämä hatsit maksavat kympin kuussa. Suurin osa käyttäjistä painuu varmasti haistatellen tiehensä, mutta samaan aikaan monet tulevat siirtymään maksulliseen palveluun. Spotifylla on Euroopassa n. kymmenen miljoonaa käyttäjää, joista maksavia asiakkaita on 7,5 prosenttia. Erään arvion mukaan kannattava toiminta vaatisi sen, että tuo prosentti olisi 15. Premium-käyttäjien määrä pitäisi siis tuplata.

Spotify on saapunut tienhaaraan. Homma muuttuu totiseksi.

♠    ♠    ♠

Itse otin uutisen vastaan ilolla. Olen ollut tyytyväinen Premium-käyttäjä yli kaksi vuotta. Palvelunahan Spotify on sieltä pätevimmästä päästä – maksan harvasta asiasta niin mielelläni kympin kuussa kuin Spotifysta. Olen löytänyt sen kautta hienoa musiikkia ja tutustunut lukemattomiin uusiin artisteihin, Spotify on ehdottomasti ollut minulle (käyttäjänä) joka sentin väärti. Tulevat muutokset eivät onneksi koskekaan meitä Premium-käyttäjiä millään lailla. Sen sijaan vapaamatkustajat joutuvat nyt tekemään päätöksiä.

Heidän pitäisi ensinnäkin ymmärtää, ettei näin hienosta palvelusta ainoastaan kannattaisi maksaa – siitä pitää maksaa. Aineettomillakin asioilla voi nimittäin olla arvoa. Spotifyn sisältämät miljoonat kappaleet ovat nautittavissa musiikintekijöiden uurastuksen ja levy-yhtiöiden taloudellisen panostuksen tuloksena. Yksikään Spotifyssa oleva levy ei ole ilmestynyt sinne ilmaiseksi. Jokaisesta levystä ja jokaisesta kappaleesta joku on joutunut maksamaan jotain – toisista on pulitettu enemmän, toisista vähemmän. Osa on syntynyt helposti, toisia taas on väännetty monia vuosia.

Jos musiikki ei ole ilmaista tekijöilleen, niin miksi sen pitäisi olla sitä kuulijoille? Eivätkö tekijät ansaitsisi työlleen edes hiukan kunnioitusta? Edes sen verran, että mahdollisuudesta kuunnella miljoonia kappaleita maksaisi sen kympin kuussa?

♠    ♠    ♠

Artistina tunteeni Spotifyn suhteen ovat edelleen ristiriitaiset. Olen tunnetusti aikaisemminkin höyrynnyt näillä taajuuksilla Spotifyn tekijöille maksamien summien naurettavuudesta. Tilanne ei vieläkään ole niiden suhteen hyvä. Hiljattain pankkitililleni jysähti edellinen Spotifyn maksama korvaus: n. kolmesataa euroa. Mannerheimintien Nordean holveissa tuskin jouduttiin raivaamaan rahoilleni lisää tilaa – tuolla summalla en saa edes kitaroihini kieliä kovinkaan pitkäksi aikaa.

Oma tuotantoni on tuskin sitä, mitä Spotifysta tällä hetkellä eniten kuunnellaan, mutta on kuitenkin selvää, etteivät tilitykset ole vieläkään sellaisella tasolla, jolla ne takaisivat artisteille levitettä leivän päälle. En toki lähdekään siitä, että tekijät pystyisivät elättämään itsensä pelkillä spotify-tilityksillä; se on vain yksi puro muiden joukossa. Minua kuitenkin häiritsee se, etten löydä mistään tietoa siitä miten tulot jaetaan. Kun Premium-käyttäjä maksaa jokakuukautisen kymppinsä, niin paljonko siitä menee Spotifylle itselleen, paljonko levy-yhtiöille ja mitä saavat tekijät? Tuon jaon pitäisi olla reilu. Niin kauan kuin lukuja pimitetään, on syytä epäillä meidän tekijöiden saavan kakusta vain murusia.

Minua on kuitenkin levy-yhtiöiden taholta kannustettu kärsivällisyyteen: tekijöiden saamat korvaukset kuulemma nousevat sitä mukaa, kun käyttäjiä siirtyy maksulliselle puolelle. Minulle on vakuuteltu, että ajan mittaan tästä kyllä tulee artisteillekin kannattavaa. Ja päivän uutisen perusteellahan seisomme juuri nyt vedenjakajalla. Seuraan siis tulevia tilityksiäni suurella mielenkiinnolla.

Toistaiseksi näyttö ei kuitenkaan ole ollut kovin vahvaa, saamallani kolmellasadalla eurolla en maksa montaakaan laskua. Ymmärrän tosin suurimpien levy-yhtiöiden innon: ne ovat Spotifyn osakkaita ja tekevät sillä jo hyvää tiliä. Ruotsissa palvelu on jo suurten yhtiöiden merkittävin yksittäinen jälleenmyyjä, se on ajanut esim. iTunesin ja CDON.COMin ohitse.

Kuulin joskus mielenkiintoisen laskelman: jos Suomessa joka viidenteen kotitalouteen ostettaisiin Spotify Premium, niin se tuottaisi jo yhtä paljon kuin mitä koko kotimaisen musiikkibisneksen liikevaihto tällä hetkellä on. Eikä tuo ole edes mitenkään mahdoton visio! Ei siis ihme, että levy-yhtiöt ovat täpinöissään. Artistien ekstaasi ei vielä kohoa aivan kattoon, mutta katsotaan nyt mille asemalle tämä juna lopulta ajaa.

♠    ♠    ♠

Tulee vielä mieleen, että Spotifyn ympärillä käytävässä yleisessä keskustelussa olen usein törmännyt seuraavanlaiseen argumenttiin: artistit ruikuttavat aivan turhaan olemattomista korvauksistaan – mitäs ovat menneet tekemään levy-yhtiöiden kanssa niin paskat sopimukset! Oma vikansa!

Tavallaan, joo. Tulee kuitenkin ymmärtää sellainen seikka, että musiikkibisnes on viime vuosina muuttunut rajusti hyvin nopeassa ajassa. Itse olen viimeksi allekirjoittanut levytyssopimuksen vuonna 2005. Tuolloin väänsin levy-yhtiön kanssa fyysisten levyjen rojaltiprosenteista. Sopimukseen sisältyi myös digimyyntiin liittyviä pykäliä, mutten suoraan sanottuna kiinnittänyt niihin kovinkaan suurta huomiota. Digimyynti kun oli vielä tuolloin käytännössä vitsi, Spotifyn kaltaista palvelua ei ollut edes kristallipallossa.

Maailma on siis muuttunut odottamattoman nopeasti, vuosia sitten tehdyt sopimukset laahaavat auttamatta perässä. Reilussa viidessä vuodessa tilanne on kääntynyt lähes päälaelleen: seuraavaa sopimusta tehdessäni kiinnitän huomioni digimyyntipykäliin – niillä fyysisten levyjen rojaltiprosenteilla ei puolestaan ole enää välttämättä niin suurta painoarvoa.

Levyraadin tulokset

13.4.2011, 15:16 | Tagit: | Aiheet: Musiikki

Vuosittainen levyraati on taas mitelty, on tulosten aika.

Täytyy jälleen nostaa hattua kappaleiden ilmoittajille: setti oli tälläkin kertaa oikein mielenkiintoinen, joukossa oli parikin itselleni entuudestaan tuntematonta musiikkiesitystä. Voittotaistelu käytiin kolmen kappaleen välillä: Regina Spektor laittoi haastajana universumin mestarit, The Beatlesin ja Queenin, ahtaalle.

Valitettavasti tiukka kamppailu vain lopulta lässähti tekniseen virheeseen: Beatlesin ja Queenin ilmoittaneet henkilöt eivät määräaikaan mennessä arvostelleet muiden kappaleita. Näin ollen heidän kipaleensa olisivat saaneet yhdet pisteet muita enemmän, joten sääntöjen mukaan ne oli hylättävä. Tämä oli harmillista, sillä alustavan pistelaskun mukaan The Beatles olisi todennäköisesti voittanut.

Kymmenen biisiä kutistui siis lopulta kahdeksaan.

Levyraadin tulokset:

1. Regina Spektor: Eet | 112 pistettä
2. Frank Turner: I Still Believe | 97 pistettä
3. U2: In a Little While | 93 pistettä
4. ViaColada: Vieni Con Me | 91 pistettä
5. Townes Van Zandt: Pancho & Lefty | 90 pistettä
6. Yellow Magic Orchestra: Rydeen | 84 pistettä
7. James Intveld: Woman’s Touch | 76 pistettä
8. DJ Bobo feat. Sandra: Secrets of Love | 53 pistettä

Mahtavaa – meikäläisen ilmoittama kappale voitti ensimmäistä kertaa näiden levyraatien pitkässä ja kunniakkaassa historiassa!

Sulimmat kiitokset kaikille osanotosta – ensi keväänä taas samoissa merkeissä.

Pidetään levyraati! (Osa 3)

12.4.2011, 15:16 | Tagit: | Aiheet: Musiikki

Varmin merkki kevään saapumisesta on luonnollisesti tässä blogissa järjestettävä levyraati. Taas on sen aika!

Musaa puntaroidaan jo edellisvuosina päteviksi havaituin metodein. Toimintaohjeet ovat seuraavanlaiset:

Jokainen osallistuja postaa tämän kirjoituksen kommenttiraidalle esittäjän, kappaleen nimen sekä linkin, jonka takaa teos löytyy YouTubesta. Laulujen määrä on rajattu kymmeneen, muuten tästä tulee liian työlästä – siis kymmenen ensimmäisenä linkitettyä kappaletta hyväksytään mittelemään paremmuudesta.

Kun nuo kymmenen biisiä ovat selvillä, alkaa arvostelu. Jokainen kappaleen ilmoittanut on velvoitettu arvostelemaan myös muiden ilmoittamat teokset (omalle kappaleelle ei kuitenkaan anneta pisteitä). Älä siis ilmoita kappaletta jos sinulla ei ole aikaa kuunnella ja arvioida yhdeksää muutakin biisiä.

Arvosanat annetaan yhdestä kymmeneen (ei plussia, miinuksia eikä puolikkaita). Pelkät numerot riittävät, halutessaan voi kuitenkin esittää pari nasevaa, klausjärvismäistä kommenttia.

Myös yleisö saa osallistua äänestykseen: pelin henki on kuitenkin se, että jos leikkiin ryhtyy, niin on arvosteltava kaikki kymmenen kappaletta. Kaikki siis mukaan ruotimaan säveltaidetta!

Osallistumisaikaa on vuorokausi, biisejä saa kritisoida huomiseen (13.4.) klo 15 asti, jonka jälkeen ilmoitetaan tulokset. Alkakaapa siis heti ilmoitella kandidaatteja, niin musiikin kuuntelu ja pisteyttäminen pääsee käyntiin.

Kappaleiden luonne ja tyyli ovat tietysti vapaat, mutta ainakin itse toivoisin tämän raadin olevan meille kaikille pieni musiikillinen löytöretki. Laittakaa siis mieluusti jotain sellaista mitä ei välttämättä kuule hittiradioiden soittolistoilla.

♠    ♠    ♠

Tarvittavat kymmenen kappaletta on jo ilmoitettu – ei siis enää enempää biisejä! Siirtykäämme kuuntelemaan ja arvioimaan lauluja.

Suuren koiran halaamisesta

7.4.2011, 10:10 | | Aiheet: Koira

Elämän pieniä iloja on halata suurta koiraa. Kun istumme lattialla vastatusten, ovat naamamme samalla korkeudella. Silloin tulee usein tarve tarttua nallemaisesta otuksesta kaksin käsin kiinni ja tervehtiä oikein lämpimästi.

Eilen Armi reagoi lähentelyyni päästämällä pitkän, narisevan pierun.

Tänään se painoi suunsa korvalleni ja röyhtäisi.

Yrittääköhän koira hienovaraisesti viestiä minulle jotain?

Kymmenen vuotta pihalla, osa 4

4.4.2011, 12:58 | | Aiheet: Keikat, Musiikki, Valokuvat

Jatketaanpa menneiden muistelua. Tämänkertaisen kuvakavalkadin teemana on hotellielämä.

Kuva: Kelly Ketonen

Tuntuu hassulta, että joillekin ihmisille hotellimajoitus merkitsee jonkinlaista ylellisyyttä tai juhlaa. Itselleni kun hotellien koluaminen lukeutuu lähinnä ammatin varjopuolien joukkoon. Yleensä hotelleissa on nimittäin tylsää.

Hieman nuorempina meissä oli vielä energiaa taistella tylsistymistä vastaan erilaisten hotellin käytävillä suoritettavien urheilutapahtumien muodossa. Pelasimme tennistä ja jalkapalloa, järjestimme mahtavia juoksukilpailuja (sekä pika- että kestävyysmatkoja). Käytävillä kiiri askelten töminä, hikisten ponnistusten kirvoittama ähinä ja hilpeä naurunremakka – toisinaan myös muiden asukkaiden närkästys.

Nykyisin ei enää jaksa. Ylläoleva kuva kertoo sekin hiukan vääristeltyä totuutta: se nimittäin viittaa edes jonkinlaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Totuus on kuitenkin se, että suurimman osan ajasta vain eltaannumme omissa kammioissamme ja nukumme.

Minulla on tapana narskutella hampaita nukkuessani.

Kuva: Kelly Ketonen

Tässä ollaan muistaakseni Laihialla, kesäkuussa 2001. Juuri tämä saunaosasto on jäänyt mieleeni siitä syystä, että siellä lanseerattiin saunakahvit -käsite. Minähän en tunnetusti juo kahvia. Poikkeuksena saunan lauteet – mikään ei piristä tulisissa löylyissä niin kuin kupillinen kuumaa sumppia.

Olimme noihin aikoihin varsin vahvasti aseistautunut ryhmä, nallipyssyjen napse väritti toisinaan keikkojakin.

Kelly on useaan otteeseen muistellut lämmöllä sitä näkyä, joka otti hänet vastaan hänen astuttuaan löylyhuoneeseen: ylälauteella istui kahvia siemailevia alastomia miehiä aurinkolaseissaan. Lisäksi lauteilla lojui nallipyssyjä sekä iso kasa rahaa.

Kuva: Kelly Ketonen

Tämä on samoista löylysessioista. Ostimme upeita peililaseja joltain huoltamolta, linsseissä oli tiikerin lärvi. Mahdollisesti ylijäämätavaraa Dannyn tarpeistosta. Itse asiassa tuo kaulallani roikkuva käätykin voisi hyvin olla Ison D:n rekvisiittaa.

Kuva: Kelly Ketonen

Ville ja Jay harrastamassa turvaseksiä.

Kuva: 7 päivää

Ame hotellin käytävällä Nivalassa vuonna 2006.

Kuva: Antti Karisalmi

Tässä näyttäisin olevan suorittamassa visiittiä vanhojen kotisivujeni keskustelufoorumille. Vuosi lienee n. 2002. Tuohon maailmanaikaan hotelleissa ei yleensä ollut tarjolla nettiyhteyksiä asiakkaille (joissain ei kyllä ole vieläkään). Loin yhteyden gsm-kortilla, jonka nopeus oli sitä luokkaa, etten puhuisi mistään varsinaisesta surffaamisesta, pikemminkin kilpikonnakellunnasta.

Kuvasta tuli myös pahat fläsärit synkkään ajanjaksoon elämässäni, jolloin jouduin käyttämään Macin sijasta pc:tä. Kamalaa oli se!

Kuva: Alibi

En ota kantaa siihen mitä tässä on tapahtunut, vaikuttaa pahaenteiseltä. Kenenköhän tuo käsi on? Ei näytä ainakaan omaltani. Ehkä Diego Maradonan?

Kuva: Kelly Ketonen

Villen huonoin puoli on keskivartalon huomattava radioaktiivisuus.

Kuva: Antti Karisalmi

Tämä kuva on varsin vähäinen, mutta herätti kuitenkin kiinnostukseni: peilin kautta näyttäisi nimittäin siltä kuin istuisin saunan lauteilla täysissä pukeissa. Osaako kukaan sanoa miksi?

Kuva: Anssi Kela

Ville ottaa Kellyn kanssa jälleen yhden erän backgammonia. Viime vuosina kyseinen pelilauta on tehokkaasti rampauttanut lähes kaiken orkesterin yhteisen vapaa-ajantoiminnan: pojat eivät halua tehdä mitään muuta kuin pelata peliään. Salakavala on uhkapelin piru!

Kuva on ajalta, jolloin Villellä oli vielä pidemmät hiukset.

Kuva: Kelly Ketonen

Tähän kuvaan kiteytyy hyvin paljon hotellielämästä.

♠    ♠    ♠

Katso myös Kymmenen vuotta pihalla -kuvakatselmuksen edelliset osat:

Osa 1
Osa 2

Osa 3