Biisirinki: kuosittelua ja sooloilua

| Tagit: , | Aiheet: Internet, Musiikki | Kirjoittaja:

GarageBand-tiedosto lennähti tällä kertaa hyvin mielenkiintoiseen osoitteeseen. Sen nimittäin otti vastaan Janne Joutsenniemi, tuo Stone– ja Suburban Tribe -yhtyeistä tuttu kelpo miekkonen. Olikin todella jännittävää odotella mitä speed metal -veteraani tekisi meidän kappaleellemme. Etukäteen Janne uhosi täyttävänsä sen niin tukkoon, ettei hänen jäljiltään mikään kone jaksaisi enää pyörittää tiedostoa.

En edes tiennyt mitä soitinta Janne aikoisi raidalle soittaa. Joten annetaan hänen itsensä kertoa:

Hei! Olen Janne Joutsenniemi, olen basisti.

Sanottakoon tähän alkuun, että tää Biisirinki-idea on mielestäni vähintäänkin herkullinen! Leikinomaista, ei liian tosissaan, mutta kuitenkin jotain oikeaa ja konkreettista. Diggaan siitä, että voi luottaa ensivaikutelmiin ja hetken inspiraatioihin. Musiikkia parhaimmillaan.

Mun tehtäväksi annettiin kuulostella mitä biisi mahdollisesti vielä kaipaisi. Toisin sanoen, täyttää se niin tukkoon, ettei Phil Spectorkaan pystyisi…

Ainoa ohjeistus oli: kitaroita alkaa olla riittävästi.

Noh, kuunneltuani kappaletta päivän pari, mun missio oli selkeä. Intro kaipasi jotain eteenpäin kuljettavaa melodiaa, kertsi hieman massaa, ja säkeistöt ilmaa. Lisäksi ajattelin kokeilla editoida biisiä hieman tiiviimmäksi, mutta se ajatus dumattiin hyvin nopeasti hahahah… Sellaisia ne biisinkirjoittajat (taiteilijat) ovat…

Intromelodiaksi löytyi biisin lopusta hyvän kuuloinen juttu edellisen kitaristin, Jukka Kinnusen, soittamana. Lopun modulaation takia sitä ei kuitenkaan voinut siirtää alkuun.

Siitä se ajatus sitten lähti: ”Tää olis hyvä slidella, jos joku oikea soittaja sen vetäisi… Mutta jos mä nyt kokeilen demoksi tähän jotain…”

Eli kitara kouraan sitten kuitenkin ohjeista huolimatta… Eihän mulla tietenkään ole slidea kotonani, eikä tyhjiä pullojakaan, joten kokeiltuani mm ruuvimeisseliä ja AA-paristoa, päädyin raapimaan kieliä ruokailuveitsellä. Aikani rämmittyäni slide kuulosti jo ”hieman sinnepäin” soitetulta joten kehtasin jättää sen muillekin kuultavaksi…

Veitsi-sliden jälkeen siirryin Hammond-huoneeseeni, B3 tulille. En hakenut mitään Uriah Heepia, päinvastoin jotain huomaamatonta mutta täyttävää. Halusin myös välttää liian hartaan ”Holvikirkko”-fiiliksen, joten pientä särmää ja pörinää piti sointiin kuitenkin saada. Hammondin kanssa mulla on aika kompleksinen suhde, joihinkin juttuihin se sopii kuin nenä poskeen, mutta joskus se taas pilaa kaiken, jätän lopputuloksen Anssin arvioitavaksi…

Lopuksi istuin vielä Rhodesin ääreen, siitä lähtee juuri biisin moodiin sopivaa pulputusta. Ja muutama huiluääni kitaralla vielä siihen kuorrutukseksi niin biisi oli osaltani valmis.

Ai niin, viimeiseen kertsiin halusin vielä hieman lisää imua, siihen hommaan joku perkussiivinen kolistin sopisi hyvin, mutta kun sellaisia ei kotoani löytynyt edes ruokailuaterimien seasta, pistin demoluonteisesti konetamburiinin hakkaamaan taustalle, senkin joku toivottavasti soittaa oikeasti jos ajatus tuntuu tarpeelliselta.

Näin, sehän kuulostaa ihan biisiltä! Ja jäi muuten todellakin soimaan madoksi korvaan…

Kiitos ja anteeks.

♠    ♠    ♠

Kappale tosiaan tuli Jannelta takaisin aika mielenkiintoisessa kuosissa: hän oli reteästi poistanut puolet introsta, välikkeen sekä koko C-osan! C-osa onkin kieltämättä ollut biisin ongelmallisin kohta: se on melko irrallinen muuhun kappaleeseen nähden. Minulla on kuitenkin ollut sen suhteen sanoitukseen liittyviä ideoita, joten en ole ainakaan vielä valmis luopumaan siitä.

Laitoin siis C-osan takaisin paikalleen, mutta tein muutoksia: palautin rummut toiseen säkeistöön ja puolestaan poistin ne C-osasta. Leikkasin siitä myös jouset, soitin niiden tilalle pehmoista synamattoa ja kopioin perkussioraitaa. Nyt se on ainakin erilainen – uskon, että lauluun liittyvän ideani kanssa C-osa lopulta saattaa kuulostaa ihan järkevältäkin.

Introa Janne piti ylipitkänä ja oli siksi napsinut siitä puolet pois. Tavallaan hän oli oikeassa: introssa on tähän asti jauhettu liian pitkään samaa asiaa. Palautin pituuden ennalleen, mutta käytin jälleen saksia ja tein muutoksia: nyt intro rakentuu hiljalleen eri elementeistä, sillä on jonkinlainen kaari. Pelinavauksena se toimii mielestäni nyt paljon paremmin.

Jannen editoinnit eivät siis läpäisseet seulaa, mutta kaiken hänen soittamansa ostan ilomielin. Erityisesti säkeistön Rhodes/huiluääni-kombinaatio miellyttää korvaa kovastikin, Hammond puolestaan tuo kertovärssyihin niiden kaipaamaa massaa. Slide-kitaraan oli sen sijaan aluksi vaikea suhtautua vakavalla naamalla. Ajatus Jannesta vetämässä otsa rypyssä Duane Allman -tyyppistä tuuheaa liukukitaraa oli vain jotenkin niin hupaisa… Mutta hyvinhän se kuitenkin toimii.

Biisin loppupuolella on tähän asti ollut tyhjä kohta, jossa ei modulaation lisäksi ole tapahtunut mitään. Olen varannut sen itselleni sooloa varten (pitäähän minunkin saada soittaa tähän jotain) ja nyt päätin ensimmäistä kertaa yrittää suoriutua kitarapalasta. Kytkin skeban koneeseen ja annoin palaa, tiluttelin jonkin aikaa vapaan assosiaation merkeissä. Sitten piti lähteä syömään ja ulkoiluttamaan Armia. Äänitin kuitenkin yhden oton – roiskaisin vain jotain ilman, että edes viritin kitaraa. Ajattelin murjaista oikean soolon myöhemmin.

Parin tunnin kuluttua palasin koneelleni ja kuuntelin. Mitä hemmettiä – soittamani soolo oli täysin älyvapaata rähmäkäpälöintiä! Rujo, aggressiivinen, teknisesti vaatimaton, omituinen. Meikä diggaa! Antaa sen nyt ainakin toistaiseksi olla noin, jonkinlaisena kauneusvirheenä muuten melko puleeratussa kappaleessa.

Käytin kitaraa, joka sattui olemaan lähimpänä työpöytääni: Kari Niemisen rakentamaa Versoul Telecasteria. Siinä on erikoisuutena tavallisten mikrofonien lisäksi normaalisti akustisissa kitaroissa käytetty piezo-mikki, jolla saa sähköiseen soundiin mukavasti pientä ylimääräistä rähinää.

Ai niin, tässä vaiheessa myös deletoin alkuperäisen akustisen kitarani, sitä ei enää tarvita. Tekstiasia ei ole edennyt sitten viime päivityksen, siksi päätinkin tällä kertaa tarjoilla näytteen kokonaan ilman lauluraitaa:

Biisirinki, vaihe 7

Kappale alkaakin olla jo melko täynnä, mitään isompia asioita tähän ei enää taida mahtua. Ennen lauluraitoja laitetaan kuitenkin kakun päälle vielä pari kirsikkaa!

BIISIRINGIN AIKAISEMMAT VAIHEET:

Ringin koollekutsu (29.12.)
Luonnos ja rumpuraita (13.1.)
Jouset (17.1.)
Basso (22.1.)
Akustinen kitara (25.1.)
Rautalankakitara (2.2)

Kommentit

  1. Soolo sopii tuohon kyllä aivan mainiosti! Alkaa kuulostamaan aika valmiilta kipaleelta, mitä siihe voisi vielä lisätä muuta ku laulun ja pari kuoroa? 😀

  2. Slide korostaa mukavasti tuota italowesternfiilistä, joka itsellenikin tästä biisistä jostain tuli. Ja sooloon tosiaan sopii roisimpi meno muuten siistin soitannon vastapainoksi.

  3. Olen täysin rinnoin Jannen linjoilla c-osan suhteen. Hittipotentiaali menetetään sen pysähtyvään fiilikseen.

  4. Soolo on omaan makuuni kyllä vähän liian raaka – alku on oikein mainio ja pari ensimmäistä kiertoa sopiikin kokonaisuuteen hienosti. Sen jälkeen itse kaipaisin kyllä enemmän Knopfleria ja vähemmän Van Halenin pahaa päivää 🙂

  5. Tämähän kuulostaa mainiolta, kitarasooloa myöten. Joku jos vielä nakuttaisi Pandeirolla tuon tamburiiniraidan.

  6. C-osan pelastus voi olla todella dramaattinen lyriikkaylläri tai muuten joutaa mäkeen koko osa moisenaan. Ei lisäarvoa, ei merkitystä.
    Soolo ihan liian sekopäinen ja HC. Revittää saa ja pitää, mutta nyt pomppaa ihan liikaa kontekstista.
    Jos jotain lisäisin, niin vikoihin kertseihin mukaan kiipeilevän ranskalaisen pienen musette-haitarin teemalla joka nojailisi laulumelodiaan ja jousiin, mutta karkaisi oitis omille teilleen kun tulee ”reikää” melodiapuseroon.

  7. Hyökkäävä, peräti aggressiivinen soolo sopii biisiin, etenkin jos se jää sinne loppuun ulvomaan aina fade-out kohtaan asti. Tuo tyyli sopii jotenkin siihen kertosäkeen ”vastaus ei löydy täältä päin jne.” hokemaan. Eli jos kitara lopussa ns. reflektoisi Anssi Kelan vastauksettomuus-mantran toivottomuutta toivottomasti ulvomalla, voisimme kenties kokea jonkinlaisen dramaattisen huipennuksen loppua kohden.

    Rhodes/Hammond-matto toi biisiin hienon ulottuvuuden, jotenkin nyt osaset liimaantuivat paremmin kasaan. Jospa biisiringistä tulee uusi suomalaisten muusikkopiirien ilmiö, ja joka toinen artisti ja bändi alkaa harrastamaan tätä.

  8. C-osa mielestäni sopii hyvin tyvenenä myrskyn edellä. Lisää kontrastia ja dramatiikkaa.

  9. Lisätään vielä, että olen suuri C-osien ystävä. Pelkkää A- ja B-osaa toistavat biisit ovat yleensä hieman tylsiä. Koko homma on ikäänkuin kuultu eka säkeistön ja kertsin jälkeen. Vaihtelu virkistää.

  10. Komppaan edellisiä. Tuo C-osa on paljon parempi. Tyyntä ennen myrskyä, tosin en tiedä onko tuo soolo riittävän myrskyisä, vaikka hyvä yritys onkin… Parempaankin (=räkäisempään) pystyy.

  11. Jos hyviä c-osia arvostaa, kannattaa tutustua Del Amitri -yhtyeen levyyn Twisted. Erityisesti raidat 8:sta eteenpäin pitävät sisällään erityisen henkeänostattavia c-osia.

  12. Minimalistia hirvittää tämä soitinten sekamelska. Hyviä juttuja joo, mutta ei kaikkia samaan biisiin!
    Soolo sen sijaan on muakavan röyhkeä, hyvä hyvä!

  13. C-osat, varsinkin juuri Del Amitrin kyseiset, ovat biisien ehdoton suola, sikäli kun ne toimivat nostattavina elementteinä. Tämän biisin c-osa on nyt liian löysä ja lannistava; se ei jaksa kantaa edeltävien osioiden intensiteettiä eteenpäin. Lisää rähinää ceehen, sanon minä. Tai sitten pois koko homma.

  14. Siis täähän on ihan sairaan hyvä! En malta odottaa et tää on valmis ja pääsen kuuntelemaan biisiä ajaessani auringonlaskuun. Just sopivaa automusaa.

  15. musta toi c-osa oli parhaimpia osuuksia, kun se toi sellasta jännitettä tähän biisiin. pidä c-osa!

  16. C-osa oli mielestäni todella hyvä! Kuten joku jo sanoikin: tyyntä ennen myrskyä.

    Kertsi on jotenkin tosi tukossa ja yleisestikin biisissä on melko paljon eri saundisia soittimia (ehkä biisiringin ideakin jopa?). Itse poistaisin melkein kokonaan tuon rautalankaskeban ulisemasta. Ei mielestäni tuonut oikein mitään lisää – muuta kuin tukkoisuutta.

    Kyllä tästä hyvä värssy tulee!

  17. Pidetäänhän myös mielessä se, että tässä kuunnellaan koko ajan miksaamatonta materiaalia. Eivätköhän ne lopulliset balanssit ja painotukset vielä löydy jahka koko juttu niputetaan.

  18. Tässäpä sinulle uusi idea, joka tuli tehtyä aikanaan erään työtoverin/artistin kanssa. Tehtiin biisille raamit (samaan tapaan kuin biisi ringissäsi) ja annetiin artistia seuraavien ”muusikko”immeisten lähettää aina instrumentti kerrallaan hengentuotoksiaan, josta sitten kasasimme palapelin. Hommaa oli tietsti paljon ja mukaan mahtui hmmm aika mielenkiintoisia yritelmiä, mutta joukossa oli loistavia helmiä, joista ko biisi sitten rakentui. Lopputulos oli suorastaan loistava…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.