Tammerkosken sillalla- tapahtumassa oli yksi (onneksi ainoa) tapahtumaa himmentävä yksityiskohta, nimittäin ennakkomarkkinointi. Mainoksissa komeili kaikki muut artistit ja/tai edes heidän nimensä, Anssille oli jätetty ilmeisesti kohta Muut … Eli siis joku noista pisteistä olisi pitänyt tulkita Anssi Kelaksi. Toivon Tampereen keikan ylistyslaineiden iskeytyvän näihin keikkajärjestäjä sekä mainosten laatija -epäilijöihin, jotka nyt tunnette piston sydämessänne. Teidän on aika herätä unesta!

Tätä settiä odotin mietteliäin fiiliksin. Anssin itse kertoi keikkaraportti kommenteissaan, miten tunnin kesäfestari setit ovat samanlaiset. Kappaleet on valittu huolella. Tuskin mikään keikka on entisen toistoa, kun Kelan kokoonpanosta on kyse. Kuitenkin mietin, että onko tässä järkee kuunnella samaa setti aina uudestaan.  Harvoin tykkään olla väärässä, ja vielä harvemmin sen haluan myöntää, mutta todella olin NIIN väärässä. Jokainen keikka on oma ainutlaatuinen hetkensä.

Anssi ilmeisesti aisti fiilikseni messiaan lailla ja keikkaan oli valmistauduttu antaumuksella. Artistin mainitsemasta ennen ”laiskan pulskeasta” kokoonpanosta on tullut timmi ja hyvin viritetty orkesteri. Keikkamatkoilla pakettiautossa kopottuneiden kannikoiden lisäksi porukka on hitsautunut yhteen ja soitto kulkee lähes taianomaisesti.

Tummanpuhuvat pilvet väistyessä teltan sisällä vallitsi koko illan mitä parhain tunnelma. Tässä keikkaraportissa ei tämän enempää negatiivista tulla kuulemaan. Ei vaan pysty. Sen verran legendaarisesta keikasta on kyse. Tunnelma oli harvinaisen kollektiivinen yleisön kesken. Sen kertoo jo useampi kommentti Facebookissa ja ylistävät keikkaraportoinnit tapahtumasta Yhteisön sivulla.

Biisilista:

• Maitohapoilla
• Milla
• Miten sydämet toimii?
• Aamu
• Kaksi sisarta
• Ilman sua
• Puistossa
• Levoton tyttö
• Kaatua kuin puu
• Karhun elämää
• Parasta aikaa

• Superkuu
• 1972
• Nummela

• Mikan faijan BMW
• Palava silta

Basisti Antti Karisalmen groove-meininki

Basisteista on varmasti eniten keksitty vitsejä mitä muusikkoihin tulee. Siksi kai Antillakin on eniten lempinimiä. Mitä Antti on mieltä nimestään Kärkkäri, löytyy Harhaa sivustolta. Antin Tampereen lavapreesens oli taattua laatua. Pään nyökytys ja jalan rytmikäs tamppaus on Antin groove-meiningin salaisuus. Perinteisen Sandwichin sijaan kitarointia suoritettiin nyt vastakkain.

Poika kotiin!

Kaatua kuin puu biisin aikana pidetty  kitarabattle on aina huikea keikan kohokohta. Kiitos teamupfinlandin videoinnin, saamme nauttia tästä tilutuksesta ja iloittelusta. Huomaa myös Anssin Savate Kid videosta tuttu taisteluun valmistautumis hyppely.

Paras Tampere ikinä!

Paras keikka ikinä, mielessäni kaikui. Artistilta tosin osuva analyysi illasta. Oma kokemus Tampereen keikoista rajoittuu vain Klubin keikkaan, mutta kanssani keikasta nauttivalta konkarilta kuultuna ja aikaisempia raportteja selanneena johtopäätös on selvä. Pirkanmaan pääkaupunki on harvinaisen haastellinen keikkamaaperä Anssille. On ollut aina. Mikä on siis saanut tämän Hämeen sydämen lämpenemään? Mikä on saanut suosion kosken virtauksen voimistumaan?

Peukkulyseota, turboruuvia sekä muita hauskoja you tube videoita Anssi on iloksemme ladannut jo kauan. Blogi on ollut pystyssä niin nousujohteessa kuin yleisön laskusuhdanteen aikana. Ympäristö ja muissa hyväntekeväisyys jutuissa Anssi on ollut mukana pitkään. Unisefin Ghanan reissustakin on jo muutama vuosi. Tutkailtuani kokonaisuutta tarkemmin tulen aina samaan johtopäätökseen. Nimittäin Pekka Haaviston kampanjoinnilla on selvästi yhteys Anssin nousuun. Selailin blogia ja Facebookia, ja kuuntelijoiden paluu keikoille on alkanut viime kevään kampanjoinnin jälkeen. Pakkahuoneellakin oli yksi Haaviston tukikonserteista, joten väkeä on enemmän kuin hemmoteltu Anssi meiningillä näillä leveysasteilla.

Pari sanaa keikasta kulusta

Keikalla yleensä ehtii tutkailemaan bändin jäsenten soittoa, taustatiimin työskentelyä, kanssa keikkailijoita, ja varoa heiluvia tuoppeja. Häiriötekijät eivät laimenna sinänsä tunnelmaa, mutta keskittyminen herpaantuu juoman väistelyssä. Tällä keikalla en pystynyt kuin tuijottamaan herkeämättä Anssia ja epäuskoisena  muutaman kerran vilkaisemaan takana vellovaa yleisöä. Onko muut yhtä uskomattomissa fiiliksissä kuin allekirjoittanut.

Yhteys yleisön ja artistin välillä oli saumaton, porukka kuunteli, lauloi ja jopa hiljeni! Illan lopetuksena Palava silta todella kruunasi setin. Anssi ilman kitaraa toistamiseen lavalla, sitä on harvalla keikalla nähty. Mykistävää. Keikalla ei särön säröä, aika meni siivillä ja toivoi, ettei tarvitsisi lähteä kotiin. Saisko tän tunnelman pulloon, sitä vois niinä arjen harmaina päivinä vapauttaa ja kietoutua sen syleilyyn.

Sulimmat kiitokset siis kaikille illasta taianomaisen tehneille!