Luin tänään Hesarin nettisivuilta Ilkka Mattilan kolumnin, joka sivusi ns. hesalaisuutta. Kirjoituksen luettuani aloin miettiä, että missä määrin olen itse mahtanut helsinkiläistyä.
Olen asunut Helsingissä nyt kuutisen vuotta. Suurimman …
Lue lisää…Eräänä iltana, joitakin aikoja sitten, oloni alkoi äkisti tuntua kurjalta. Kurkkua hiukan kivisti ja olotilassa oli myös häivähdys kuumetta. Valittelin asiaa tyttärelleni. Sanoin, että tuntui vähän siltä kuin olisin ollut …
Lue lisää…Mitä tulee poppareiden elämäkertoihin, niin tässä olisi virkistävä poikkeus normaaliin kaavaan: Neil McCormick kirjoittaa urastaan – josta ei itse asiassa koskaan edes tullut uraa. Kun tällaisissa kirjoissa tavallisesti edetään vaikeuksien …
Lue lisää…Täällä kotona tapahtui paranormaali ilmiö. Nimittäin keittiön pöydällä oli pienen parsimisoperaation jäljiltä neula ja siihen kiinnitettynä parinkymmenen sentin mittainen pätkä mustaa lankaa. Mutta annas olla: kun silmä hiukan vältti, …
Lue lisää…Perustuu tositapahtumaan: yökerhon baaritiskillä keski-ikäinen mies lähestyy reteästi nuorempaa naista.
MIES: No, terve!
NAINEN: Hei?
MIES: Mitäs sanot, jos lähettäisiin täältä johonki vähän rauhallisempaan paikkaan?
NAINEN: Ei kiitos.
MIES: Voitais …
Lue lisää…Helsingin parhaan ison öylätin tittelistä kilpailevat tällä hetkellä Sähkötalon alakerrassa oleva Il Duetto, sekä Mantan patsaan tuntumasta löytyvä Espa2. Oma vaakakuppini on kallistumassa Espa2:n suuntaan: heidän Pizza con …
Lue lisää…En pidä lentämisestä. Jostain syystä en ole koskaan onnistunut nukkumaan lentokoneessa, mikä on omiaan tekemään erityisesti pitkistä lennoista sietämättömiä. Menolennolla Singaporeen päätin kuitenkin kokeilla uutta lähestymistapaa: pillereitä. Luin ensin huolellisesti …
Lue lisää…Coenin veljesten uusin elokuva on jälleen täysosuma. Sietämätöntä julmuutta sekä Ladykillers panivat epäilemään veljesten parhaan terän tylsymistä, mutta niiden jälkeen pöytään onkin lyöty pelkkiä ässiä. Coenien parhaiden elokuvien tapaan Burn …
Lue lisää…Yksi elämäni eittämättömiä kohokohtia on se, kun näin kerran Ervastin antikvariaatissa tismalleen Walter Sobchakin näköisen miehen. (Niille, jotka eivät tiedä kuka Walter Sobchak on: hävetkää! Kyseessä on John Goodmanin esittämä …
Lue lisää…Termillä tätienergia on jokseenkin apea kaiku. Kun makustelen sitä suussani, niin ensimmäisenä mieleeni tulee taannoisella keikallani eturivissä ollut keski-ikäinen rouva, joka laittoi esityksen aikana muun yleisön ruotuun mäiskimällä vierustovereitaan käsilaukulla …
Lue lisää…
Viimeksi kommentoitu