Anssi Kela -levyä seuranneen kiertueen kruunuksi ja syysiltojemme iloksi saimme vielä kaksi konserttisalikeikkaa bändin kanssa. Tänään (tai siis edellisen vuorokauden puolella) oli niistä ensimmäinen Espoon Louhisalissa, tuolla Tapiolan labyrinttien keskellä …

”Kun kitara soi, ei itkeä saa…” laulavat Eput radiossa aamulla. Nyt ei todellakaan itketä, kun on helteinen festarikeikka illalla Järvenpään torin StreetFesteilla. Hymyilyttää, vaikka se onkin Anssin kesäkiertueen viimeinen.

Hellettä …

”Mä muistan sen kirkkaan päivän
Sen kesän ja sen valon häivän
Heinä haisi, puut tuoksui, linnut lauloi vaan
Ja Lada ajaa kylän raitilla
Lada ajaa ja stereot soittaa…”

Liekö ollut …

Kävin On The Rocksissa, jossa Anssin musiikkivideolla huolestuneena tuijottava baarimikko annosteli lasiini limesiivuja. Ymmärsin, että tämän videontekoraportin on vihdoin aika päästä päivänvaloon – aika tarkalleen vuosi tapahtuneen jälkeen. Olkaatten hyvät siis:

On keskiviikkoaamu 17.4.2013, töihin lähdön aika ja ulkona peipot laulavat. Vessan peilin mukaan sudin meikkiä naamaan aivan liikaa. Vedän ylleni mustan pitsipaidan ja piukat farkut. Hyppään ruuhkametrosta ulos Kaisaniemessä. Laskeudun On The Rocksin portaat ja samassa aamu hämärtyy punasävyiseksi yöksi. Tänään kuvataan Anssin ”Miten sydämet toimii?” -musiikkivideo.

Lavan edestä löydän Antin ja Villen. Antti ilmoittaa, että vielä ei saa ottaa kuvia, koska häntä ei ole puuteroitu. Herrat johdattavat minut bändin tukikohtaan lavan viereiselle parvelle, jossa Anssi, Saara ja bändin uusi Ketonen, eli Tuomas, lymyilevät. Sulaudun sohvaan parhaani mukaan ja jään tarkkailemaan tilannetta kuin se onnekas kärpänen katossa.

Videon ohjaaja Jukka pyörähtää paikalla ja saan häneltä aanelosen mittaisen käsikirjoituksen. Kukaan bändistä ei tiedä mitä tuleman pitää, joten alan kailottaa ääneen: ”Näemme Anssin näkökulmasta, kun rumpali laskee biisin käyntiin…” Villelle tulee heti paineita. Silmäilen tekstiä eteenpäin. Humalainen nainen tulee Anssin iholle ja läikyttää juomaansa. Kaunis nuori nainen hymyilee Anssille. Eturivin tyttö on tarttunut Anssia kädestä. Nainen istuu sylissä vessassa. Anssi kumoaa shottilaseja ja sammuu baaritiskille. Melko vahvaa tavaraa! Kysyn Anssilta, onko hän ihan varma, ettei halua lukea käsikirjoitusta etukäteen. Anssi pudistaa päätään ja keskittyy tapailemaan sointuja kitarasta Tuomaksen kanssa. Meditointi taitaa olla nyt tarpeen.

Kun kaikki viisi muusikkoa on puuteroitu, on bändin tiimipalaverin aika. Pääpointtina todetaan, että mustikkapiirakka on hyvää. Anssi ottaa kaverikuvan hänen ja Tuomaksen kitaroista. Antti etsii korvatulpat. Sitten soittajat ovat valmiita laskeutumaan kansan pariin. Lavan eteen on valunut jo avustajien yleisömeri.

Anssi varustetaan heti videon apukuvaajaksi – hänen vyötärölleen köytetään tukala kameravarsi, jonka linssi osoittaa suoraan hänen omaan naamaansa. Artisti pyörii lavalla tilaa mittaillen ja uskoo tästä tulevan ruumiita. Rec-nappi pohjaan, ”Miten sydämet toimii?” ämyreihin ja yleisölle bailausvaihde päälle. Bileissä keskellä outoo porukkaa! Keikkatunnelma on loistava, vaikka bändiä ei ole kytketty vahvistimiin ja DJ soittaa vain yhtä biisiä. Anssi heiluu kamera nenänsä edessä, sitten kamera niskassaan ja lopulta olkapäällään, ottoja ottojen perään. Hikikarpalot taputellaan välillä otsasta pois. Vesi maistuu avustajillekin.

Reilun tunnin keppijumpan jälkeen yleisön laitamille purjehtii hehkuvan kaunis Iina Kuustonen vaaleissa kiharoissaan ja valkoisessa mekossaan. Iinan tehtävä on päästä kyynärpäätaktiikalla eturiviin, josta Anssi nostaa hänet lavalle. Tässä taitaa olla käsikirjoituksen mysteerinainen. Useita kuvakulmia myöhemmin kello on jo kaksi ja lavaosuus purkissa. Bändi ja suurin osa avustajista päästetään kotiin kiitoksien kera. Anssin ja Iinan päivä jatkuu vielä.

Tässä vaiheessa minä vaihdan pitsipaidan raitapaitaan ja livistän oikeisiin töihin. Parikymmentä avustajaa ryhmittäytyy yläkerran baariin, jossa alkaa pian Anssin sisäänmarssin filmaus. Ulkona sateenvarjo ropisee pisaroista ja lätäköt lainehtivat.

Kun palaan puoli kuudelta ja laskeudun portaat kuvauskerrokseen, Anssi saapastelee juuri ohi. Hän tiivistää minulta näkemättä jääneen kohtauksen: ”Istuin pöntöllä.” Miesten vessasta puretaan viimeisiä sähköpiuhoja pois. Taisin missata jotain legendaarista?

Filmaus jatkuu alakerran baarissa, jossa kuulemma tarjoillaan vain vettä ja karpalomehua. Anssin kännykässä on kuva hänestä ja Iinasta istumassa vessassa sylikkäin. Anssi tuijottaa yksinäisten miesten joukossa baaritiskillä tätä kuvaa ja poistaa sen. Minut passitetaan DJ-koppiin käynnistämään ja stoppaamaan biisiä naisen riehunnan taustaksi.

Päätähdet siirtyvät ulkoilmaan kuvaamaan viimeiset otokset. Kaikkien yllätykseksi sade on loppunut ja Rautatieaseman yllä hehkuu laskeva aurinko. Ohjaaja saa vision lännenelokuvan tyylistä.

Anssille vyötetään jälleen kameravehkeet olkapäälle, jotta draamaa voidaan seurata hänen näkökulmastaan. Valtoimenaan aaltoilevat kutrit sidotaan poninhännälle ja peitetään lämpöisellä pipolla. Iina ja Anssi jättävät haikeat jäähyväiset useaan kertaan, kunnes kohtaus saadaan kohdilleen. Sankaritar laukkaa mustankiiltävällä taksilla kohti auringonlaskua ja sankari jää suremaan.

Päivä päättyy puoli yhdeksän tienoossa ja kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä. Kukaan ei vieläkään tiedä miten sydämet toimivat, mutta tarinalla on sentään onnellinen loppu!

Ja tältä näyttää lopputulos videoformaatissa:

Kyllä ihminen hymyilee, jos Savoy-teatterin ulko-oven avaa siniseen univormuun pukeutunut hymyilevä poliisimies, joka toivottaa tervetulleeksi. Aula kuhisee paraatipukuisia poliiseja, mistä ihminen äkkää aika nopeasti, että tämän täytyy olla joku poliisien …

Hieman haastetta sunnuntai-illan ratoksi. Siinä Anssin resepti itselleen ja bändilleen ilmastoasian eteenpäin viemiseksi Tavastian rock-pyhätössä. Oli järkkäillyt vierailevat solistit paikalle ja kirjaillut nipun soitto- ja lauluohjeita. Kun paneeliosuus ja sitä …

Keskiviikkona 23.10. Anssi ja kumppanit mellastivat hitusen akustisemmalla vaihteella Espoon Sellosalissa. 22 biisin listassa oli puolet ylläreitä ja keikka oli minusta tämän kiertueen paras. Konserttisalin akustiikka hiveli korvaa ja loi syvyysvaikutelman, jossa kaikki instrumentit ja varsinkin laulut erottuivat kauniisti. Eniten ilahdutti (taikka siis järisytti) se, että Anssin keikan keskivaiheilla esittämistä viidestä soolobiisistä yksi oli Tähtilaulu! Se on se biisi, jota olen toivonut aina kun on minkäänlaista mahdollisuutta toiveen toteutumiseen.

Viime aikoina toiveita ei ole ollut mieltä huudella, sillä bändi vetää tiukasti settilistan mukaan napit korvissaan. Ennen oli enemmän tilaa yllätyksille. Nyt Sellosalissa Villeä toruttiin siitä, että hän luki paperinsa väärin ja aloitti Jennifer Anistonin ennen aikojaan. Listan orjallista seuraamista voidaan perustella sillä, että Tuomas on uusi bändissä, eikä (muka) osaa muuta tuotantoa. Eli toiveiden esittämiset ovat pitkälti jääneet soolokeikoille, vaikka missään meluisan baarin nurkassa ei kovin suuria taide-elämyksiä irtoa. Jos Anssi irvistää biisitoiveellesi, sitä on sentään hauska seurata. Lopulta kuulija lopettaa pään takomisen seinään ja ottaa vastaan sen mitä annetaan. Sellosalissa ei muistunut enää mieleenkään, että jotain voisi ihan toivoakin. Olin unohtanut koko Tähtilaulun.

Kunnes Anssi taikoi sen pimeässä nurkassaan pianon koskettimilta. Oi onnea! (Ja Hilu kuvasi!)

Aulan massiivisen nimmariruuhkan hälvettyä pääsin kehumaan artistia hienosta keikasta. ”Ja kiitos Tähtilaulusta! Ties kuinka kauan oon sitä toivonut!!!” Anssi hymyili ja muisteli esittäneensä sitä joillain akustisilla keikoillaan.

Missähän olen kuullut avaruuden ystävästä viimeksi? Asia täytyy tarkistaa. Onneksi Harhaa.comissa on lisämuisti, joka tietää kertoa biisilistat. Uskon löytäväni Tähtilaulun joltain Facebook-juhlakeikalta. Ei ole soitettu 10000 tykkääjän kohdalla, eikä 5000 kohdalla. Aurinkosade kyllä soitettiin. Selaan biisilistoja taaksepäin ja epäusko alkaa nostaa karvaista päätään. Epäilen massiivista virhettä. Lopulta Tähtilaulu tulee vastaan. Missä ja milloin?

Ylöjärvi, Akun Tehdas, 13.11.2006. Kosketuksessa-nauhoitukset???!!!

Nyt tarttee hiukan kelata. Siis seitsemän vuotta sitten? Seitsemän vuotta! Käsittämätöntä. En vaan usko.

Kun itse kukin alkaa miettiä, missä oli ja mitä teki seitsemän vuotta sitten, saa jotain perspektiiviä siihen, miten pitkä aika siitä on. Omituisinta on se, jos aika ei sittenkään tunnu pitkältä… Noin seitsemän vuotta sitten Anssi bändeineen keikkaili viimeksi Raumalla, kuten eilenkin, mutta 2006 Villellä oli vielä pitkä letti!

Varmasti Anssi on soittanut Tähtilaulua jossain ihan salaa, koska muistaa sanat ja sävelet niin hyvin. Tosi hyvä juttu. Toivomuskaivossa on taas vettä!

Taiteiden Yö Helsingissä, kello 23. Musiikkitalon nurmella piehtaroi sekalainen joukko eläviä kuolleita. Storyvillen terassilla on pariisilaisen myöhäiskesän tunnelma. Ostrobotnian juhlasalissa diskopallon värikkäät kipunat tanssivat seinillä ja sillä sekunnilla kun Man …

Sunnuntai-iltana sain herätyksen: huomenna Neil Young Crazy Horseineen konsertoi Kaisaniemen puistossa ja lippuja saa vielä! Kyllä sinne vaan on päästävä. Vaikka omistan vain pari heidän livelevyään. Helteinen maanantai-iltapäivä menikin sitten …

Kuvittelin pitkään, että Shamrock on festari. Kun aloin tarkistaa asiaa, netti tiesi kertoa, että se onkin suht normi ravinteli Tikkurilassa. Netissä luvattiin myös ”tanssittavaa iskelmämusiikkia koko illan perjantaisin ja lauantaisin” …